Lemmenpurkki-pasta


Tervehdys sateisesta Helsingistä. Täällä olemme tämän viikon elelleet.
Mäyrinkäisneidit ja Herra Ässä lähtevät tänään varsinaiseen kotiimme minun jäädessä pikkujouluilemaan vielä kaupungille.
Meillä on viikko mennyt mukavasti. Herra Ässän työmatka on ihanan lyhyt ja olemme nauttineet Helsingin elämästä. Ollaan ulkoiltu likkojen kanssa paljon. Koirapuistoissa käyty ja pitkiä lenkkejä tehty. Olen helpottunut ettei tuule kovinkaan, lehtiäkin hyvin vähän kaduilla ja puistoissa. Kerttukin mennyt lenkillä paremmin ilman jatkuvaa lehtien metsästyskouhotustaan.
Lumi olisi toiveissa. Jouluvaloinen Helsinki näyttäisi vielä kauniimmalta lumen kanssa. Koko viikon joka päivä on satanut. Vettä. Onneksi me akat emme piittaa huonosta säästä. Me ulkoillaan silti. Tänäänkin kierrettiin Hernesaaressa ja Kaivopuistossa ristiin rastiin, saaden kulumaan lenkkeilyyn puolitoista tuntia.

Eilen näin prinssi Williamin. Oltiin Herra Ässän kanssa oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olimme ystäviemme kanssa kaupungilla iltaa istumassa. Kotimatkalla Espan puiston kupeessa huomasimme, että katuja suljettiin. Ei kauaa tarvinnut odotella, kun autosaattue tulikin näkyville. Ihan vierestämme kun ajoi, tunnistin prinssin. Olin niin onnellinen, hieno hetki tällaiselle monarkian suurelle fanille. Tervehdin Williamia arvokkaasti kättäni heilauttaen. Uskoisin että hän arvosti elettäni.

Olen ollut vähän ruuanlaiton suhteen laiskalla päällä. Aina joskus laiskottaa. Eilen oli ihanaa, kun pääsin valmiiseen pöytään, kun käytiin syömässä kaupungilla ystävien kanssa. Ihana Helsinki mahdollistaa paremmin ulkona syömisen, mistä myös kovastipaljon nautin.
Toissa iltana tein niin helppoa ruokaa, että ihan naurattaa. Tein Lemmenpurkkipastaa.


Nimensä pasta sai Herra Ässältä. Kysyin tässä taannoin Herra Ässältä siirappisesti kujeillen, mitä mahtaisi hän, rakkauspakkaukseni haluta syödäkseen.
Herra Ässä mietti hetken ja sanoi sitten hieman häkeltyneen huvittuneena, että "nakkipastaa, oi ööh... oletko sinä vaikka lemmenpurkkini".
Minä repesin nauruun ja siitä sai nakkipasta uuden nimen; Lemmenpurkki-pasta.

Kyseisen ruuan teen niin, että pilkon nakkipaloja ja työnnän spagetteja nakkipalojen läpi. Keitän nakkispagettipötköt. Helppoa. Hyvää. Nopeaa.



Teen Lemmenpurkkipastalle aina tomaattikastikkeen. Tällä kertaa ajatuksena oli ketsuppinen kastike. Löysin Amerikasta ostamastani ruokaohjelehdestä hauskan ohjeen,  jonka ajattelin maultaan olevan lähellä ketsuppia. Muokkailin ohjetta omaan makuun ja koitin tymäköittää kastiketta maissitärkkelyksellä, ja aika kivasti onnistuin.
Syntyi punaviiniketsuppikastke :-)

Punaviininen ketsuppi

4 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
70 g tomaattipyrettä
purkillinen paseerattua tomaattia
1,5 dl punaviiniä
2 rkl punaviinietikkaa
0,5 dl ruskeaa sokeria ( ruokosokeria tai Muscovado-sokeria)
1-2 rkl sriracha chilikastiketta

2 rkl maissitärkkelystä pieneen vesitilkkaan sekoitettuna

Laita öljy pieneen kattilaan ja puristettu valkosipuli perään. Lisää tomaattipyree ja sekoittele kapustalla hellästi. Älä anna valkosipulin palaa. Lisää kaikki muut ainekset paitsi maissitärkkelys.
Sekoittele ja anna kastikkeen kiehahtaa, ja anna sen kuplia ja kiehua n. 10 minuuttia.
Lisää sitten maissitärkkelys vesitilkkaan sekoitettuna varoen ja koko ajan kastiketta sekoitellen.
Kastike muuttuu tymäkämmäksi aika pian eli se on ketsuppia.
Anna kastikkeen jäähtyä, laita puhtaisiin lasipurkkeihin tai kulhoon.



Ketsuppi on todella hyvä maustetahnana. Paistoin kanaa, kippasin muutaman ruokalusikallisen ketsuppia päälle, sekoitin ja joukkoon vielä purkillinen ruokakermaa. Siinäpä Ässä-vinkiksi.

Laitan teille vielä kuvan mäyrinkäisneitosista, väsyneistä ystävistäni, jotka pöyhättivät pussilakanat hyvään järjestykseen sängyllä.


Ovat he vaan niin kilttejä ja ihania. Tällainen "puolueeton" mielipiteeni.
Meillä oli tänäänkin niin mukava, hyvän mielen hetki. Kohtasimme rakennusmiehiä, jotka tässä lähellä tekevät ison saneerauksen oloista remppaa yhteen taloyhtiöön. Miehet olivat tauolle parakkiinsa menossa, katselivat meitä ja kun lähestyimme, tytöt heiluttivat heille iloisina häntiään ja tervehtivät. Miehiä huvitti, ja he silittelivät ja sylittelivät likkoja, hakipa yksi miehistä eväsleipänsä välistä likoille kinkkuakin. Melkoisen liikuttavaa ja ihanaa. Mietin usein, että ihan kuin meillä likat hymyilisivät ihmisille, kun heihin kiinnitetään paljon huomiota. Moni hymyilee, tervehtii ja tulee silittämään. He ovat hyväntuulisia ja iloisia hännänvisputtajia, jakavat iloa ja hyvää mieltä. Kinkun maku suussa jatkoivat raksamiesten luota matkaansa kanssani kohti kohtia, ja sanoisin melko varmana että meille kaikille jäi kohtaamisesta tavattoman hyvä mieli.
Sitäpä tässä nyt annan teille, tarinallani lähetän hyvää mieltä.
Voikaa hyvin ja kiitos jälleen torstain treffiseurastanne!
<:lla Rouva Ässä








Kommentit

Instagram

Suositut postaukset