Rouva Ässän Kebab ja sen kastikkeet

Kaksi viikkoa on kulunut siitä, kun viimeksi olimme yhdessä.  Tänään on torstai, meidän treffien aika! Tervetuloa seuraani <3

Olen aiemmin, vanhalla blogipohjallani,  jo julkaissut tämän ohjeen itse tehdystä kebabista. Kaivelin kuvat ja ohjeen.  Sopivat tähän sydäntalveen niin mainiosti. Kebab valmistuu uunissa pitkään kypsentyen. Hellällä lämmöllä. Sellaiset ruuat kuuluu talveen, ajatuskin uunin lämmöstä lämmittää.
Kebab on minun ja Herra Ässän rakkaustarinassa roolissa. Yhteisen historiamme alkuun se kuuluu. Se on meidän muistojen ruoka. Siksi meistä on kivaa tehdä itse kebabia. Yhdessä, yhteisessä kodissa. Meille. Tänä vuonna me olemme olleet "me" jo 10 vuotta. Sitä voi kai sydämin liputtaa.

Teimme kaksi viikkoa sitten taas kebabia itse. Ehdimme tehdä lumityöt ja lenkittää mäyrinkäisneitoset sillä välin, kun kebab-pötkö kypsyi uunissa. Lauantaina aamusta kun laittaa kepsun valmistumaan, saa illalla syödä ihan parasta evästä!  Pikkulikoille omansa pötkönsä, ilman mausteita teimme myös. Kaikille, tasapuolisesti.
Koko kokkaushomma alkaa siitä, että kokeille kaadetaan laseihin viiniä ja Kitchen Aid laitetaan hommiin!

Kotona tehty kebab

2 kg naudanpaistijauhelihaa
30g Aromat- maustesuolaa
2 tl jauhettua mustapippuria
3 tl paprikajauhetta
1 tl juustokuminaa
1 tl chilijauhetta
1 tl cayennepippuria
3 rkl perunajauhoa

Sekoita mausteet ja perunajauho yhteen.
Laita jauheliha yleiskoneen kulhoon ja vaivaa taikinasauvoilla n.30 minuuttia. Lisää mausteseos jo alkuvaiheessa. Jauheliha alkaa olla halutussa kuosissa kun huomaat sen rakenteen muuttuneen, tarkoitus on saada tiivistä ja sitkomaista lihaa.
Laita uuni lämpenemään 100 asteeseen.

Ota liha käsittelyysi ja painele sitä vielä samalla kun muotoilet lihasta tiukkaa pötkylää. Muotoile pötkö tiukaksi ja pitkäksi. Mittaa että se just ja just mahtuu uuniin poikittain. Kääri pötkö tiukasti kaksinkertaiseen folioon.

Laita uuniin alatasolle pelti, jossa on vettä. Pötkylästä voi valua rasvaa, joten suojaat uunisi pellillä.
Pötkylä uunin keskitasolle olevaan ritilään pötkölleen ja tökkää lihan keskelle paistomittari. Tämä on Ässä-vinkkini, käydä paistomittaria. Helpottaa niin paljon asiaa, kun mittari kertoo koska kebab on valmista. Paista lihapötköä uunissa, kunnes mittari piippaa 80 astetta. Tähän menee n.5-6 tuntia.
Ota uuni pois päältä. Paista jälkilämmöllä vielä reilu puoli tuntia.
Anna jäähtyä huoneenlämmössä.
Luin netistä että kebab kannattaisi jäähtyneenä laittaa kiinteytymään jääkaappiin moneksi tunniksi. Oman kokemukseni perusteella en näin ohjeeseeni kirjaa. Tokihan liha oli kiinteämpää seuraavana päivänä, mutta ihana sitä on lämpimästä pötköstä veistellä ohuita siivuta ja maistella kuinka ihanaa kebabia tulikaan tehtyä!
Kun kebab on yön yli saanut kiinteytyä jääkaapissa, sitä on helppo leikata juustohöylällä.

Liha saattaa alkuun näyttää vaaleanpunaiselta. Liha tummuu kun on kosketuksissa hapen kanssa. Tämän luin netistä.
Naudanpaistijauhelihaa vahvasti suosittelen, kokemukseni mukaan se on parasta. Kebabissa rakenteeseen vaikuttaa juurikin vähärasvaisuus.

Kebab tarvitsee kaksi kastiketta. Punaisen ja valkoisen. Oletko samaa mieltä?
Pöhistelin helpon kastikkeen; kattilaan hellälle hellan höökille purkillinen paseerattua tomaattia ja sinne sulatan mustapippurituorejuuston.
Valkoisen kastikkeen teen sekoittaen nämä ainekset keskenään:

1 dl turkkilaista jugurttia
1 dl majoneesia
valkosipulia
1 rkl hunajaa
1 rkl valkoviinietikkaa
ripsaus mustapippuria
tuoretta oreganoa

Herra Ässä haluaa aina kebab-annoksensa ranskalaisilla perunoisilla.

Minä puolestani vihreän salaatin ja jalapeñojen kanssa.

Postin alussa jo mainitsinkin. Meillä on tämä vuosi 10-vuotisjuhlavuosi. Yhdessä ollaan oltu. Minusta se on suloista, ihanaa ja mukavaa. Tämä on eka yhteinen kymppi ja toivon, että niitä tulee monta lisää. Minä ajattelen että Herra Ässä on minulle täys kymppi kumppani. Hän on minulle tärkein. Viihdymme yhdessä ja hän saa minut nauramaan. Minulle on niin tärkeää että saan olla ja touhuilla kanssaan täysin omana itsenäni.
Herra Ässä soittaa aina, kun lähtee töistä ajamaan kotiin. Niin tänäänkin. Tosin äsken sain häneltä taas puhelun. Hän pyysi palvelua; kysyi avaisinko autotallin ovet hänelle. Ei tarvitsisi nousta autosta lainkaan ulkona. Kun on kylmä, tuiskuttaa lunta ja pakkasta. Minä heti lupaan. Tottahan menen! Herra Ässä alkoi nauraa. Oikeasti hän pyysi siksi, että hän oli jättänyt avaimensa kotiin. Mutta se mikä oli suloista, minä olisin heti ollut menossa. Jotta hänen ei tarvitse nousta autosta kylmään pakkaseen edes hippasen hetkeksi, kun saa ovet auki. Se on minusta aika tärkeä asia. Ja meillä on näin molemmin puolin. Toista auttaa mielellään, tekee palveluita ja asioita jotta toisella on hyvä.

Tässä mietin että tärkeistä asioista kun puhutaan, niin maininnan ansaitsee tietysti myös neidit von Pyppyset, Hilkka ja Kerttu. Protkottajat vailla vertaa, vai mitä sanot? Tällainen näky oli tänään sohvalla, kun menin olohuoneeseen. Pikkulikat rentoilee.

Meillä on kaksi sohvaa, vastakkain, sohvapöytä välissä. Iso sohva on Herra Ässän ja pikkusohva minun. Menee koon mukaan. Toivoisin että pikkulikat menisivät Herra Ässän sohvalle hänen kanssaan. Siellä kun on enempi tilaa. Mutta ei. Kolmen akan sohva se pienempi on.
Aika ajoin onneks tekevät vierailuja Herra Ässän kainaloiseen myös, ja minä saan oman sohvan hetkeksi, edes pieneksi, täysin itselleni. Se on sitä Rouva Ässän sohva- omaa aikaa se!