Rouva Ässän salmiakkiset laskiaispullat

Pilkahdus, häivähdys keväästä. Oli lupaus! Sellainen koettiin tänään. Vaikka vaan ihan lyhyen hetken, silti se tuntui kivalta ja lämmitti. Mieltäkin. Ulkona oli harmaata, ankeaa, vettä satoi.
Mutta yhtäkkiä, kas sieltähän se aurinko pilkisti. Hippasen hetkeksi. Mutta pilkisti! Kyllä se kevät on tulossa.

Olin kutsunut sisareni päiväkahville. Vein kahvimukeja pöytään ja ihmettelin valoilmiötä. Aurinko!
Olin ostanut tulipsejakin, kevään kukkia. Meillä oli monta aurinkoa kahvihetkessä kun oli tulppaanejakin.
Nappasinkin siinä nopeasti kamerani ja kuvasin. Ihan en parasta valoa enää saanut kuviini,  niin hetkellisesti aurinko meitä vain moikkasi. Mutta edes vähän!
Mäyrinkäisneitoset pitävät sisarestani hyvin paljon. Hehän siinä kahvihetkessä höhelsivät mukana pusutellen ja sylitellen. Malttoivat hekin siinä omat naminsa nauttia. Meillä oli sellainen kahden siskosparin herkkuhetki.
Olen tietysti puolueellinen, mutta minulla on maailman paras sisko. Hän on isosiukkuni ( kutsuin pienenä häntä siukuksi). En vaan tiedä maailmassa toista yhtä auttavaista. Hän on varsin ihana. Leipoi nytkin minulle pullia, kun en itse oikein osaa, enkä olisi ehtinytkään. Eilen oltiin Herra Ässän kanssa pitkä työpäivä Helsingissä. Kun vaan pyysinkään sisartani, hän jo lupasi mäyrinkäisneitejä tulla moikkaamaan, ulos päästämään, seuraa pitämään.  Nimittäin kun on Kerttu-neidillä vatsavaivaa taas ollut. Se taisi olla närde-närästysvaivaa, joka meni kotihoidolla ja lääkityksin ohi.

Siinä me istuttiin siskokset päiväkahvitellen. Etäpäivän etuja, saa kutsua siskoa päiväkahville. Maistelimme pieniä pullia, joita kutsun leivospulliksi. Mieleeni niistä tuli macaron-leivokset Olimme sopineet sisareni kanssa päiväkahvien työnjaon. Hän toi pullia, koska hän on taitava leipoja. Pitää leipomisesta Minä tein pullille hillon, koska pidän kovin paljon hilloja keitellä. Niin siskovoimin tehtiin pullat ja miten ne olikaan hyviä!

Rouva Ässän salmiakkiset laskiaispullat

Pullataikina:

100g voita
2,5 dl täysmaitoa
25g hiivaa
1 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
0,5 tl suolaa
1 kananmuna
n.8dl vehnäjauhoja

Sulata voi. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna hiiva sen joukkoon. Sekoittele jotta hiiva liukenee, sulaa maitoon.
Sekoita maitoon sokeri, kardemumma, muna ja puolet jauhoista vähän kerrallaan koko ajan aina taikinaa vaivaten. Sekoita taikinaan vähitellen lisää jauhoja ja vaivaa taikinaa käsin. Kun n.2/3 jauhoista on lisätty, kaada joukkoon voisula. Jätä jauhoja n.desin verran, jotta voit lisätä niitä vielä tarvittaessa. Alusta taikinaa kunnes se on kimmoisaa, irtoaa taikinakulhosta ja kädestäsi.

Peitä taikinakulho liinalla ja anna kohota kaksinkertaiseksi.
Jaa kohonnut taikina kahteen osaan. Ota toinen puolikkaista ensin käsittelyysi ja leivo taikinasta pitkä tanko jonka leikkaat yhtä suuriin paloihin. Pyöritä pullia käsiesi välissä.
Nosta pullat leivinpaperille pellille ja anna kohota liinan alla n.20 minuuttia.

Voitele munalla ja ripottele pinnalle raesokeria.
Paista 200 asteessa, aika riippuu pullien koosta ollen n.7-15 minuuttia.

Salmiakki-mansikkahillo: 

2 litraa mansikoita ( tuoreena tai pakasteena)
6 dl hillosokeria
1 dl vettä
1 pss Turkinpippurirouhetta

Laita kaikki ainekset kattilaan ja keitä hiljalleen n.15 minuuttia. Poista pinnalta vaahtoa.
Purkita puhtaisiin purkkeihin ja anna jäähtyä. Laita jäähtyneet purkit jääkaappiin.

Jos haluat salmiakin maun olevan vähäisempää, laita vain puolet turkinpippuripussista.

Halkaise pullat ja pursota väliin kermavaahtoa ja lusikalla laita nökäre salmiakki-mansikkahilloa.

Tässä olenkin, postissani, jo maininnut nämä postieni vakituiset "loppukevennys"- tyyppänät:

Kun täytyy olla tarkkana ja vahtia mitä ulkona tapahtuu. Miten mainio vahtipaikka onkaan tämä sohva. Ja jos vahtia ei jaksa pidellä, voi kellahtaa huoletta sohvalle lepäämään. Jaksaa taas. Vahtia. Huolimatta sateesta ja huonosta, harmaasta kelistä nämä siskokset leikkivät pitkät pätkät pihalla kahdestaan tänään. Jaksoivatpa minunkin kanssa, kun työpäiväni jälkeen oltiin ulkona omassa pihassa leikkien ja palloa heitellen. Sitten mentiin lähipellolle juoksemaan ja vähän vieraita hajuja haistelemaan.
Kotitie on peilijäätä. Syystä päädyimme likkojen kanssa harrastamaan ihan varsin lähiseutu-ulkoilua. Sehän ei meita haitannut. Meillä oli mukavaa. Ja nyt tässä kaikki akat ollaan sohvalla. Kaksi nukkuu väsyneinä ja yksi kirjoittelee postia bloksuunsa.
Kohtapa pian soittaa Herra Ässä puhelun; kertoo lähteneensä ajamaan töistä kotiin. Se on ihana tapa hällä, soittaa joka sellainen päivä, kun on Helsingissä hän ja minä kotona. "Tulossa olen kotiin", sanoo hän aina.
Siihenpä puheluun tapaavat likat herätä ja alkaa kaikkien akkojen toimesta Herra Ässän odottaminen. Ja minulla siksikin, että varmistan, jotta ruoka on valmista, kun Herra Ässä tulee kotiin.
Uskoisin, että hän sanoisi tähän, että se on ihana Rouva Ässälla se tapa; ruoka on valmiina  häntä varten<3