Paras kantarellirisotto

 

Parasta kantarellirisottoa i-k-i-n-ä ja tervehdys! 

Sellaista olisi tarjolla tänään eli kantarellirisottoa. Ja siis pitkästä aikaa tervehdys sulle bloksuni lukija <3. Viime postissa kirjoittelin kuinka oli vierähtänyt pitkä aika edellisestä postista. Taas sitä samaa tässä kirjoittelen. Tämä syksy on ollut mulle tosi tahmea. Väsynyttä fiilistä liikkeellä. Joten postittelen näemmä harvakseltaan, mutta sentäs postittelen. 

Olen syksyihminen. Yleensä olen virkeä ja touhukas syksyllä. Pidän usein lomaakin syksyisin koska tykkään niin paljon tästä vuodenajasta. Nyt en oikein pääse vireeseen, vauhtiin. Kovasti tahmakasta menoa. 

Tämä ruoka sentäs innotti kaivamaan kameraa hyllyni kätköstä. Tein viime viikonloppuna Herra Ässälle tätä risottoa. Laittelin aineita ilman sen suurempia suunnitelmia ja mittailuja. Mielessä oli Espanja ja Italia, mietin sekoitella vähän makuja ja juteltiinhan me myös matkahaaveista siinä, kun risottoani vispasin. Kyllä me kovasti ajatellaan, jos päästään loppuvuodesta Espanjaan. Vaan tarkkaillaan tilannetta vielä. Me ollaan joka vuosi käyty Espanjassa yhdessäolomme aikana, joten kovasti ajatuksessa kyllä päästä <3

Viikonloppuna risoton kanssa meillä oli poron sisäfilettä, tänään on hirvenlihapullia. 

Olin lueskellut risoton valmistuksesta. Bongasin italiaisen kokin pari jippoa; 1) lisää voi jo heti alkuvaiheessa, voi kypsyy ruokaan ja risotosta tulee sen avulla ihanan kermainen, 2) käytä vispilää puukauhan sijaan, riisi on kokin mielestä kuin kermaa, joten sitä pitää vispata, ja vielä 3) parmesaanin sijaan laita Grana Padanoa, se on miedomman makuista.

Niillä ohjeilla mentiin ja raaka-aineiden kanssa sovelsin omiani. Herra Ässä oli haltioissaan, kehui risottoni niin hyväksi. Parhaaksi koskaan. Tuumasi, että tämä on bloksukamaa.  

Kaupan ja metsän kautta köökkiseen, tuumas Rouva Ässä. Vihko lieden viereen ja ohjetta sekä aineksia ylös; ohjeeksi ja bloksuun. Kas tässä ole hyvä: 

Paras kantarellirisotto

300 g kantarelleja  

2 tl sherryviinietikkaa ( valkoviinietikka käy hyvin)

4 rkl kuivaa sherryä

0,5 dl kermaa

suolaa ja mustapippuria myllystä

tilkka oliiviöljyä ja 2 rkl voita

n.8 dl kanalientä

2 dl risottoriisiä

1 dl kuivaa valkoviiniä

1-2 rkl riistafondia

0,5 dl raastettua Grana Padanoa

valkosipulia

tuoretta timjamia

suolaa ja mustapippuria

Laita kantarellit kuivalle pannulle. Pienennä isommat sienet pienemmiksi paloiksi. Haihduta kuivalla pannulla sienistä irtoavat nesteet kokonaan pois. Lisää sitten sherryviinietikka ja sherry. Kiehauta sekoitellen. Ripsauta joukkoon suolaa ja mustapippuria. Ja viimeksi lisää kerma. Anna kiehahtaa tosi nopeasti. Sekoittele ja nosta kantarelliseos odottamaan risoton valmistumista. 

Lämmitä paistokasari, lisää kasariin tilkka oliiviöljyä sekä voi. Laita riisi kasariin ja anna sen imeä oliiviöljyä ja voita. Vispaile vispilällä. Lisää valkoviini sitten kun riisi on läpikuultava. Imeytä valkoviini riisiin. Lisää sitten kauhallinen kerrallaan kanalientä, vispilöi. Lisää kanalientä kauhallinen vasta kun edellinen kauhallinen on imeytynyt riisiin. Tässä vaiheessa riisi alkaa jo vaikuttamaan aika kermaiselta. Lisää ruokalusikallinen tai kaksi riistafondia antamaan makua risottoon. Vispaa. 

Jos pidät voimakkaammasta valkosipulin mausta, purista pari kynttä risottoon vasta aika lailla loppuvaiheessa, Valkosipulin voi toki lisätä jo aiemminkin. Riivi risottoon nippu tuoreita timjaminoksia. Vispaa. Maista risottoa, sen kuuluu olla pehmeää mutta napakkaa. 

Lisää kantarellikermaseos risottoon. Vispaa hetki jotta seos kuumenee. Raasta juusto ja sekoita se risoton joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. 

Tarjoile heti. Syömään! 

Mitäpäs sitä sitten bloksun loppuun, mäyrinkäisneideistä tietysti pari sanaa ja kuva. Tämä kuva kertoo mun syksystä enemmän kuin tuhat sanaa. Väsy olen ja tässä otetaan, pikkulikat ja minä, päikkäreitä. 

Ulkoiluun ei koskaan olla väsyneitä, me ollaan liikuttu paljon ja taas uskaltaa paremmin metsäänkin mennä. Kärmeksiähän me on varottu ja sen puolesta metsissä vähemmin liikuttu. Pussukka on matkassa meillä, kantsut poimitaan, jos silmiin keltainen metsän kulta osuu. 

Me ostettiin aika ex tempore viime viikonloppuna Herra Ässän kanssa polkupyörät. On niistä puhuttu ja hankintalistalla ovat olleet. Nyt kun varmaa, ettei me lähdetä pitkälle reissuun joulu-tammikuulla, käytettiin matkarahat pyöriin. Herra Ässä ajaa nyt "Mauritiuksella" ja mun Jopo on "Kapkaupunki". 

Minä ostin ihanan mustan sähköistetyn Jopon. Pääsen sillä kuulkaa livakkaan kulkemaan. Tottahan piti pikkulikkojakin ajatella. Tilattiin heille omat kärrit pyörän perään. Suunnitelmissa lähteä porukassa retkelle. Jättää pyörät parkkiin ja kävellä uusissa maisemissa pikkulikkojen kanssa. 

Laitan kuvia ja tarinaa sitten kun ensimmäinen reissumme punaisilla kärreillä on tehty.