Joulukranssi kinkun ja rosollin leftiksistä

Eilen ylitettiin puoliväli joulukalenterin luukuissa. Tänään ollaan jo menossa hyvän tovin kohti sitä isointa, viimeistä luukkua.
Minä tunnustaudun "ei-mitenkään-erityisesti joulu-faniksi". Joulu on kyllä vaan kiva juttu, ja varsinkin nyt kun meillä on paljon lunta! Se jo tuo tunnelmaa ja valoa. Mutta erityisesti tykkään joulusta siksi että se antaa muutaman vapaisen päivän. Ajattelen joulunpyhät pehmeinä ja hämyisinä, hyvän tuoksuisina. Koiraneitien kanssa ulkoilen ja touhuilen, mutta melkein luulen että siihen se jää. Kotoa poistuminen.

Perinteisen jouluruuan ystäväksi en voi tunnustautua. Sekin vielä :-)
Herra Ässä on onnekseni samoilla linjoilla.  Kyllä vaan meillä jouluna hyvin syödään. Muttei perinteisiä ruokia. Kinkku on oikeastaan ainoa, jota suosin. Pidän myös ihan perusrosollista, jolle usein teen ihanan ja kermaisen kastikkeen. Jouluruoka kuuluu meillä jouluaattoon, muuten syödään muuta hyvää.

Tiedän jo nyt että molempia, rosollia ja kinkkua teen liikaa. Mietin etukäteen millaista iltapalaa Herra Ässälle meinaisin tarjota. Leftiksistä.
Tässä sinulle Ässä- vinkkini joulun välipäiviin; kahvipöytään suolapalaksi, tai sitten viinilasillisen kanssa nautittavaksi. Kinkkurosolli-kranssi.

Meillä yleensä paistuu jo ennen joulua yksi kinkku.  Tämä vuosi näyttää siihen poikkeusta tuovan. En ole vielä kinkkua paistanut. Ens viikolla ehtisin kyllä. Ellen jo tulevana viikonloppuna pitele valvojaisia. Veikkaan saavani kaksi apulaista keittiöön kanssani...
Halusin kranssi-ideani testata joten ostin kaupasta kinkkua. Pilkoin kranssiini sopivaksi. Keitin porkkanaa ja punajuurta, niitä nappasin kranssiini myös.

Tämän suolapalan valmistamisessa vaikeinta minusta oli croissant-tölkin avaaminen :-)
Siitä kun selvisin, loppu oli helppoa hommaa.

Tarvitset valmista croissant-taikinaa ja täytteeksi kinkkua, rosollia, juustoraastetta sekä purkillisen ranskankermaa, auramurua, mustapippuria ja tuoretta timjamia. Ja kranssin voiteluun kananmunan.

Asettele taikinakolmiot ympyrän muotoon, lomittain osin. Mieti kuinka suuren kranssin haluat tehdä.
Tässä vaiheessa niin hymyilyttää, sillä tämä on ihan aurinko!

Ripota juustoraastetta ja laita täytteet, sitten vaan käännät kolmion kärjet täytteet yli. Asettele ja paina taikinaa kunnolla kiinni, kun käännät kolmion kärjen kranssin pohjalle. Näin kranssi pysyy kasassa uunissa.
Riko kananmuna lasiin ja sokota se rikki, voitele kranssi. Paista uunissa, riippuen kranssin koosta, mutta eihän se vie kuin muutaman minuutin, max.10 minuuttia. Tarkkaile uuniasi!

Kranssin keskelle voi laittaa dippikulhon; sekoita ranskankermaa ja auramurua, ripsauta päälle mustapippuria.
Koristele kranssi timjamin oksilla.
Siitäpä voi sitten voi leikata paloja tai sitten repäistä palasen.

Ilahduin suuresti kesken kuvausten, kun aurinko pilkahti. Oihan kiire kuvata luonnonvalossa. Joka kaunein valo. Tämä pimeä vuodenaika antaa luonnonvaloaan liian vähän, ja huomaan sen vaikuttavan kuvausintooni aika paljon.

Meillä ei tosiaan olla erityisesti joulun ihmisiä. Ei Herra Ässä, enkä minä. Pikkulikat saattavat himpun enemmän meitä kyllä olla. Joulun koiria. Viime jouluna kuusi sai olla heiltä rauhassa. Tänä vuonna veikkaan samaa. Onhan ikää vuosi lisää viime joulusta. Suunnitelmissa on hakea kuusi tulevana viikonloppuna jo. Haluaisin kovasti jo tuntea sen tuoksun ja laittaa kuusen valot. Isäni sanoi että heidän pihastaan saa hakea. Olisi joulukuusen mallisia. Sahojen kanssa suunnistamme kuusimetsälle siis.

Muutamia sellaisia meidän omia jouluisia perinteitä meillä silti on, ilman sitä että jouluisia ihmisiä olisimme. Oikeastaan ne ovat minun touhujani, joista tuli sitten yhteisiä. Ens vuonna meillä on "kymppivuosi", olemme olleet yhdessä 10 vuotta, joten kai näitä juttuja voi siis jo Ässä- perinteiksi kutsua.
Jouluisin meillä nukutaan Marimekon punaisissa lakanoissa.

Joulunaikaan luen Herra Ässälle ääneen Mika Waltarin Joulutarinoita.
Tarinointi osuu yleensä viikonloppuihin, joko aamuihin tai iltoihin. Kuinka kulloinkin. Joka vuosi nautin suunnattoman paljon, vaikka osaan tarinat jo lähes ulkoa. Aina niistä löytyy uusia mietteitä ja aina ne saavat liikuttumaan, hymyilemään, tuntemaan. Sellainen taitaa olla Joulu!