Laiskan kokin karkkipossu - erilainen joulukinkku

Ollaan jo tosi lähellä jouluaattoa. Meillä on joulukuusi jo sisällä, ja huumaantuilen tuoksusta ja pakahtuilen sen tuomasta tunnelmasta. Joulusta pidän, intopiukkisfani en ole, mutta onhan tämä ihanaa ja tunnelmallista aikaa.
Meillä tehdään joka joulu kinkunjämistä, leftiksistä Karkkipossua. Joskus aikanani kävin työporukalla silloisella syömässä Helsingissä Tomi Björkin ravintolassa, ja tämä ruoka jäi mieleen. Kuukkeloin netissä ja ohje löytyi. Vaan on minusta liian aikaa vievä ja muutenkin rönsyilevä. Tein mukaillen ohjeen oman.
Tätä postia varten karkkipossuni valmistui possun kasslerista. En ehtinyt sitä perinteistä tapaamme noudattaa, eli yhtä kinkkua jo ennen joulua paistamaan.
Ota tästä ohje talteen ja Tapaninpäivänä touhua Karkkipossua Rouva Ässän tapaan.

Karkkipossua

400g kinkkua tai kassleria
öljyä friteeraamiseen

2 dl lihalientä fondista ( vettä + fondia)
4 rkl soijakastiketta
4 rkl kuivaa sherryä
3 valkosipulinkynttä puristettuna
1,5 dl palmusokeria tai ruokokidesokeria

korianteria/ basilikaa
chiliä

Tee ensin kastike:

Laita kaikki kastikkeen ainekset kattilaan, paitsi sokeria.
Kuumenna kastike kiehuvaksi ja lisää sitten sokeri. Sekoita.
Anna kiehuskella hellästi poreillen, kunnes kastike alkaa selkeästi paksuuntumaan, siirappistumaan. Tämä ei tapahdu hetkessä. Minulla siihen meni n. 30 minuuttia.

Leikkaa kinkku kuutioiksi ja paista kuutiot nopeasti reilussa öljyssä tai friteeraa kuutiot 175 asteisessä öljyssä kattilassa. Molempi käy, kunhan saat rapsakan pinnan kinkkukuutioihin.

Kaada kinkut tarjoilukulhoon, karamellikastike päälle. Mausteeksi korianteria tai basilikaa ja tuoretta chiliä.

Karkkipossu kannattaa tarjoilla ja syödä heti. Parhaimmillaan ihan justiinsa siinä kun valmistuu.
Meillä syödään karkkipossua salaattikäärössä ja jasmiiniriisin kanssa.  Herrä Ässälle jasmiiniriisiä korianterisydämellä.

Kerroinkin, että meillä on jo joulukuusi sisällä. Kaunis ja tuuhea kuusi onkin. Meitä nauratti, kun pikkulikat, neiti mäyrinkäiset eivät kiinnittäneet kuuseen tänäkään vuonna mitään huomiota. Ihan kuin he olisivat olleet, että "mitäs tuosta, sehän on hei puu, on niitä nähty".
Tulossa on pikkulikkojen toinen joulu, ja ovathan he niin kilttejä, että lahjat saavat varmasti.

Löysin paikalliselta kirpputorilta ilmoituksen, että eräs taitava käsityöihminen on kutonut koirille hauskoja tonttupipoja. Tottahan ostin ja Herra Ässä likat pipoissa kuvasi. Likat ovat tavattoman kilttejä ja tottelevaisia, joten suotta sotkin kuvauksiin jauhelihaa lainkaan. Meinasin sen avulla paikallaan heitä pidellä. Palkitsin ja komensin paikallaan olemaan. Hehän pönöttivät joka kuvassa sitten käsiäni tuijottaen. Eikä voitu rentoutua, koska sitä jauhelihaa oli aiemminkin tässä annettu, jos tulisi lisää... :-D

Uskoisin että tämä postini jää tämän vuoden viimeiseksi. Ensi vuonna palaan vanhaan tuttuun rytmiin, tehdään treffit aina joka toinen torstai. Sama aika ja paikka, eiks vaan <3
Rouva Ässä kiittää teitä lukijoitani seurasta, palautteesta jota olen pitkin vuotta saanut. Sydäntä lämmittää ne kaikki edelleen <3
Näiden kuvien myötä toivotamme koko Ässä-perhe Hyvää ja lämmintä Joulua sekä onnellista oloa ja eloa uuteen alkavaan vuoteen 2018!

Kuva: Jani Samuli

Kuva: Jani Samuli