Paella

Paella! Espanjalainen herkku ruokamaailmalle. Aurinkoinen, herkullinen ja ihana paella. Yks mun lemppari! Tykkään sitä kokata ja tykkään sitä syödä.

Aurinkoista keliä on pidellyt. Kesä se tuli livakkaan. Ihana fiilis pitkän talven jälkeen.
Kokkaillaan ulkona, auringossa. Tänään meillä ruokana paella. Koska aurinko!
Kuvitin bloksuni nyt viime syksyltä, Espanjan reissulta ottamillani paellakuvilla. Touhusin siellä paellaa. Joka reissu sitä Espanjassa kokkaan. Ja arvaatteko. Nirppanarppa alle kuukauden päästä pääsen taas kokkaamaan paellaa. Espanjassa. Ihanaa! Lomaan ei enää pitkä pätkä. Lomaan joka taas vietetään meille ihan parhaassa, niin rakkaassa paikassa. Itku tirahtaa, sydän sanoo poks, kun kävellään Malagan kentältä ulos ja matka jatkuu kohti Benalmádenaa. Siellä on rento ja rauhallinen fiilis, siellä on lämpö ja siellä on hyvä. Siellä on paras.
Ihan pian, ihan pian sinne! Pakahdun!

Mutta niinhän pakahdun tänäänkin; muurikkapannulla paellaa. Istutaan Herra Ässän kanssa tässä ulkona. Vallan hurjiksi keksittiin viikolla ryhtyä; huominen pidellään vapaana. Minilomanen. Taas. Johan vallan alvariinsa :-)
Tässä ihana on istua, lämmössä, auringossa. Paellaa varten vermeet valmiina. Lasillinen viini, tuopillinen olutta ja kohta kun koneen pois pistän, alkaa paellan valmistaminen.

Rouva Ässän paella (6:lle)

500g broileria
500g kania paloiteltuna (helpompaa kun lihamestari paloittelee)
500g risottoriisiä
oliiviöljyä
valkosipulia
2 chorizo- makkaraa
4 dl valkoviiniä
1,5 l kuumaa kanalientä
2 isoa tomaattia
2 tl sahramia
2 tl kurkumaa
2 rkl paprikajauhetta
hieman vehnäjauhoja
suolaa
sitruunanlohkoja

Leikkaa broileri paloiksi ja kierittele palat sekä paloiteltu kani vehnäjauhoissa. Ripottele niiden päälle suolaa. Leikkaa chorizosta paloja. Hienonna tai murskaa valkosipulia.
Raasta tomaatit.
Kuumenna öljy paellapannulla, ruskista kana- ja kanipaloja. Laita mukaan myös chorizot.
Ota lihat ja makkarat pannulta pois, lirauta lisää öljyä ja kuullota hetki valkosipulimurskaa. Lisää pannulle mausteet (sahrami, kurkuma ja paprikajauhe). Lisää myös öljyä, jos tarpeen.
Heti perään riisit pannulle. Sekoittele. Kun riisi on läpikuultavaa, lisää valkoviini ja 2 tuoreen rosmariinin oksaa. Tässä vaiheessa lisää myös raastettu tomaatti.
Anna hetki muhia, lisää sitten kanat ja makkarat.
Seuraavaksi lisää kanalientä ja anna muhia 20 minuuttia. Älä sekoita. Miedonna lämpöä.
Lisää aina lientä kun näyttää että paella tarvitsee kostuketta.
Sekoita paellaa, anna sen sen muhia n.8 minuuttia. Lisää taas kanalientä jos tarpeen.
Anna paellan muhia n. 10 minuuttia ja älä sekoita. Tässä vaiheessa pannun reunoille alkaa muodostua "socarrat". Se on espanjaa ja tarkoittaa paellapannun reunoille kuivunutta riisiä.

Leikkaa sitruunasta lohkoja, asettele ne pannulle. Kukin ruokailija voi puristaa omaan annokseensa raikkautta sitruunasta.
Tarjoile paella heti, ja nauti se hyvän viinin kera, parhaassa seurassa <3

Kuva: Jani Samuli

Ruoka. Voi miten ihania muistoja siihen liittyy.  Usein just matkoilla syödään jotain hyvää. Siitä jalostuu omassa köökkisessä sitten oma versio. Se on niin hauskaa! Paella on minulle sellainen ruoka, että sen liitän Espanjaan ja rakastan sitä ruokaa just siks. Kuivuneen riisireunan ja raastetun tomaatin, ne olen oppinut Espanjasta. Kerran kesässä tehdään paellaa kotona, muurikalla. Ja makustellaan Espanjaa. Kerran kesässä on meillä tänään.

Muassamme grillillä ovat tietysti mäyrinkäisneidit.
Kuinkas muuten. Perheenjäsenet.
Tässä viikolla Hilkka aiheutti hieman paniikkia piiloutumalla. Hän tykkää mennä aina peittojen alle, kaappeihin, koloihin ja kopsuihin. Likkaa en löytänyt mistään. Paniikin teki se, että meillä kun alkoi kesä, pidän ovet takapihalle asti auki. Likat saa mennä ja tulla miten tykkää. Ulkoilla kun haluavat.
Näin jo mielessäni, että Hilkka oli saanut aitaan kolon, karannut. Ei löytynyt likkaa ulkoa, ei sisältä. Aita oli onneksi ehjä.
Onneksi sitten kaapista työhuoneessani kuului tuhinaa. Olin kaapin jo tsekannut, Hilkka aina kaapissa, oikealla puolella makoilee. Vaan nytpä kaapin vasemmalla puolella olevaan kopsuun oli kekannut hän mennä. Siellä se pikkuinen likka oli, nukkumassa päikkäreitään, ihan rauhassa, minun itkiessä ja viuhtoessa pitkin pihaa ja kotia häntä  etsimässä.... Hilkka <3

Kerrotaanhan myös Kertusta, ettei jätetä toista huomiotta. Hänkin on kyllä niin oma persoonansa.
Kovasti tarkkana, ja aina valmiina "puolustamaan" reviiriä ja ajamaan peurat ja kurjet pois pihalta.
Ja vaikka väsyttää, niin pitää levon hetkelläkin tarkkailla. Kerttu <3