Viskikastike ja kanavartaat - kesän parasta grilliruokaa

Ihanaa, kun aurinko on lämmöllään meitä hellinyt. Kesä!
Grilliruokaa saadaan syödä. Kesällä. Ulkona. Ihanaa! Kanavartaita grillattiin ja nopean viskikastikkeen touhusin niiden kanssa. Vihreä yrttinen salaatti mukaan, ja ateria on siinä. Kesäisin useinkin ripotan yrttejä salaattiin ja tulihan taas ihanaa! Basilikaa laitoin tällä kerralla ja niin hyvän maun tuo salaattiin se. Basilika <3

Vaikka niin kovasti kokkailla tykkään, on ihanaa kun joskus on suunnitelma helposta ruokahommasta. Tämä ruoka on sitä just parhaasta päästä.

Marinadi kanalle ( riittää 400g:lle lihaa)

2 rkl soijakastiketta
4 rkl öljyä
2 rkl hunajaa
2 rkl sitruunamehua
4 valkosipulinkynttä
mustapippuria

Murskaa valkosipulin kynnet ja sekoita kaikki ainekset.
Laita broilerin paistileikkeiden palat kulhoon, kaada marinadi päälle ja sekoita.
Anna marinoitua jääkaapissa vähintään tunti.
Grillaa kanat vartaissa. Ihan paras grillikana tulee minusta paistileikkeestä. Vinkiksi. Ässä-vinkiksi :-)

Rouva Ässän viskikastike

purkillinen ranskankermaa
200 g majoneesia
0,5 dl sweet chili kastiketta
4-5 rkl viskiä
2 rkl sitruunamehua
3 valkosipulinkynttä
2 tl parikajauhetta
1 tl ruokokide- tai muscovadosokeria ( tavallinen valkoinen sokerikin käy)
reipas ripsaus mustapippuria

Murskaa valkosipulit. Laita kaikki kastikkeen ainekset kulhoon ja sekoita.
Anna makustua jääkaapissa. Nosta pöytään juuri ennen ruokailua.

Aurinkoisella kelillä ei ole ihan paras kuvausfiilis. Liikaa valoa. Leikittelin silti vähän valon kanssa ja kuvasin. Nopeasti ennen kuin ruoka jäähtyy. Muutamat kuvat sain kuin sainkin.

Taas ollaan lähempänä lomaa, Espanjaan lähtöä. Nauroin Herra Ässälle, että ens viikosta alkaa kaksi kituviikkoa. Eli kaksi viimeistä viikkoa töissä ennen lomaa. Minulla on ens viikolla työreissua Tallinnaan, se katkaisee mukavasti viikkoa.
Ai niin, siitäpä tulikin mieleeni. Pitää jutellakin, kun olin viime viikonloppuna Pietarissa. Ystävieni kanssa. Meillä oli kiva reissu, ihana oli kimpassa olla <3.
En vaan mitenkään ihastunut kaupunkiin ja olin suoraan sanoen pettynyt kun eihän siellä ollut sellaista keisarillista loistoa ja palatsia joita odotin.
Ihan kiva kaupunki, ja hyvää ruokaakin saimme. Terasseja ja pubeja on paljon, että viinissä pysyimme. Se oli kiva ja sääkin oli meille oikein suopea. Mutta itsessään kaupungista puuttui se jokin. Tunnelma, fiilis.... se se oli. Sellainen puuttui. En myöskään kokenut ihmisiä siellä ystävällisiksi ja huonosti puhuivat/ ymmärsivät englantia. Allegro-junalla pääsi kätevästi, se oli kans hyvä. Mutta kokonaisuudessaan en ihastunut. En myöskään juurikaan valokuvannut. Sekin kertoo paljon! Laitan tähän yhden kivan kuvan. Pietaria halkoo joki, siellä on keskustassa joitain kanaviakin.

Me meinataan pitää Herra Ässän ja pikkulikkojen kanssa nyt tulevana viikonloppuna juhlat.
Herra Ässä sitä ehdotti. Samppanjan arvoiset juhlat.
Meillä on nyt mennyt lenkit likkojen kanssa todella hyvin. Remmirähjää ei enää ole, toiset koirat tavataan ja ohitetaan hienosti. Hihnuskoisissa kuljetaan niin hienosti kuin vain 2-vuotiaat uteliaat pienet koirat osaa (ja osaahan he kun vaan malttavat). Olen niin paljon tehnyt työtä tämän eteen ja takapakkiakin tässä tullut. Olen ollut niin surkeana ja peiliin katsonut, itseäni syytellyt miksi en saa kahta pientä likkaa kulkemaan nätisti ja räyhäämättä. Tavallaan ymmärrän sen miten haastavaa tällaisen toheltaja-tölleröitsijän on opettaa muita nätisti menemään :-D, joten kyllä vaan sinnikkyyttä vaati. Jos joku asia on ollut haastava, kun otimme kaksi koiraa yhtä aikaa, se on ollut tuo hihnuskahomma. Sitähän ei helpota tuo rotu, mäyräkoira ja vielä vahvalla riistavietillä.....
Mutta nyt ollaan siinä pisteessä tässä jo oltu, että luotan että likat menee hienosti, kohtaa muut koirat hienosti. Siksi juhlat!
Facebookin muistoissa on muuten hauska nyt, kun usein tulee vastaan pentukuvaa likoista. Kaksi vuotta sitten likat oli pentuja, just meille muuttaneet.
Tässä vielä mahduttiin viekukkain syliini <3