Palasia Palmasta -Palma de Mallorca

Palma de Mallorca, ihana, ihana ja vielä kerran ihana. Sellainen se on. Myös rento, ystävällinen, kompakti, kaikin tavoin helppo, mutkaton ja siellä on ihana tunnelma.
Yhteisiä piirteitä Lissabonin kanssa, ehkä myös jonkin verran Madridin.
Me lensimme Palmaan Málagasta.
Muutaman päivän ehdimme Benalmádenassa (Málagan lähellä) lomailla, kun kaupunkiloma kutsui. Ostin matkan keväällä jo, lahjaksi Herra Ässälle. Hän vietti Palmassa synttäreitään ja minusta oli niin hellyttävää, kun hän kysyi joka aamu herätessään, että voisiko tänäänkin olla hänen synttärinsä. Jos juhlisimme. Ja koska Palmassa elo tuntui juhlalta, oli helppoa sanoa, että juhlitaan vaan.

Palmassa on ihana vanhakaupunki. Hotellimme oli siellä ja sijainti ei olisi voinut parempi olla.
Hotellissa oli kahdeksannessa kerroksessa katolla kaksikerroksinen terassi. Herra Ässä uskalsi korkeammalle terassille myös, ja otti kuvia Palmasta kattojen yllä:

Kuva: Jani Samuli

Kävelimme joka päivä paljon, tunnelmallisia kujia, sataman rantapaseota, kuljimme kirkkojen varjoissa, ja istuimme terasseilla.

Me emme kovastikaan tutkineet etukäteen Palman nähtävyyksiä. Me odotimme tunnelmallista kaupunkia, jossa kävellä käsikkäin, katsella, ihastella ja kuvata. Ajatus olla vaan yhdessä ja istahtaa viinille ja tapaksille, aina kun siltä tuntui. Lounashommat hoidimmekin pääsääntöisesti justiinsa tapastellen. Me emme myöskään kovinkaan paljon tutkailleet etukäteen ravintoloita, päätimme mennä mielen mukaan, ja kun löydetään ihanan oloinen paikka, sinne siis.
Kaupungissa on iso kävelykatu, La Rambla sekä tunnelmallinen Passeig Born- kävelykatu sekin,  rannan ja katedraalin tuntumassa.
Jälkimmäinen Herra Ässän kuvaamana:

Kuva: Jani Samuli

Molempien kävelykatujen varrella on ravintoloita ja terasseja. Ihania istahtaa, katsella ihmisiä ja nauttia leppoisasta tunnelmasta. Mutta kuten esimerkiksi Palman aukioiden ravintolat, on ne suunnattu turisteille. Aitoa mallorcalaista tai espanjalaista ruokaa ei niiltä saa. Tapaksia nautimme, ne olivat hyviä kyllä.
Vinkiksi siis, että illalliselle kannattaa suunnata vanhassa kaupungissa sivukujille. Paikalliset istuvat niissä ravintoloissa, jotka eivät juurikaan mainosta. Tämä muuallakin Espanjassa pätevä "sääntö".Vain maininta ruoka-asioista liitutaululla saattaa olla kirjattuna. Vaikkapa lounasaikaan kerrotaan mitä menu del día sisältää. Niissä ravintoloissa saa aitoa espanjalaista, herkullista ruokaa, ja todella rahalleen vastinetta.
Huonoimpia ravintoloita ovat ne joissa on ns.sisäänheittäjät. Tällaisia mm.Placa Mayorilla, paljon. Hyvä neuvo, vinkki; kävele eteenpäin. Parempaa löytyy kyllä. Taas sanon, että sama sääntö pätee muuallakin Espanjassa.

Placa Mayor (kuvassa alla) on kyllä ihan hauska aukio,  mutta ruokailuun en sitä suosita.

Sen sijaan suositan tällaisia paikkoja, sivukujilla.

Tällä kertaa kävi harmittamaan tosissaan pirukseen etten koskaan juurikaan kuvaa ravintoloissa.
Se ei vaan ole mun juttu, ravintolassa kameran tai kännykän kaivaminen. Harvoin niin teen. Palmassa olisi pitänyt. Herra Ässä söi niin maukasta kania sipulipedillä, minä ibericopossun secretoa, ja poskia.  Löysimme myös paikan jossa saimme ihanaa savipadassa muhinutta kanaa. Ja entäs ne ibericopossun posket.... Oijoi, mitä muistoja! Niistä meinaan Rouva Ässän versioita tehdä, postauksia siis tulossa :-)
Näitä kaikkia ruokia olisi kuitenkin pitänyt kuvata. Olisi ne tähänkin postiin sopineet hyvin. Harmittelin kuvaamattomuuttani, ja päätin napata kuvat sitten yhdestä lounaasta. Lounastimme tässä samassa paikassa kahdesti. Koska siellä oli ihana ruoka, sijainti oli kiva, ja palvelu ystävällistä. Tosin tässä kohtaa on sanottava, että palvelu oli ystävällistä ja pöytiin tarjoilu oli joka paikassa.
Herra Ässä söi valkoviinissä haudutettuja chorizomakkaroita. Valitettavasti minä liputin Italiaa lounaalla, en salada caprese.

Meille oli tällä(kin) lomalla tärkeintä joutenolo, ja tapakset, viini, ja rento meininki.
Sitä Palma meille todella sylintäydeltä tarjosi ja ihana oli piipahtaa levähtämään ja nauttimaan pienet pinxtot tai tapakset näissä niin tunnelmallisissa baareissa.

En malta olla kehumatta Placa de Llotja, ihana värikäs aukio, lähellä satamaa, rantapaseota. Siellä oli hyvä meininki, ihania ja ystävällisiä tarjoilijoita ja hyvä ruoka. Suositus. Vahva. Herra Ässältä myös.
Tässä kuva aukiolta.

Ja kuten Rouva Ässän muikeasta ilmeestä huomaa, ruokalista oli hyvin mieleinen sisällöltään. Tässä taidettiin olla lounaalla italialaisessa trattoriassa. Ravintolan omistaja oli vanhahko italialainen mies, joka kuljeskeli juttelemassa asiakkaiden kanssa.

Kuva: Jani Samuli

Ruoka, sehän se on Rouva Ässän sydämenasia. Siitä voisin höpistellä kauan. Mutta olihan Palmassa muutakin hyvää ja ihanaa.
Tässäpä syy siihen miksi me menimme Palmaan. Syyllinen on tämä juna.

Näin muutama vuosi sitten netissä kuvan, ja luin jutun tästä vanhasta junasta, joka puksuttaa Palmasta Sólleriin. Herra Ässä pitäisi tästä, tuumiin. Ja niin sujahti kuva junasta meidän "matkapussukkaan", joka ajoittain avataan ja tutkaillaan minnepäs maailmaa seuraavaksi. Nyt on junamatka poimittu, toteutettu.
Juna lähtee läheltä Placa de Espanyaa, rautatie- ja bussiaseman vierestä.
Oma vanha terminaali hällä.
Ihastuin junaan minäkin, vanhaksi rouvaksi häntä kutsuin.

Herra ja Rouva Ässä asemalla.

Kuva: Jani Samuli

Me ostimme liput (32 euroa/ kpl), jolla pääsimme Sólleriin ja siellä raitiovaunulla (vanha sekin) satamaan. Suosittelen tätä tuplalippua.
Jos vinkin haluaa, se tulee tässä; Sóllerissa on ihania ravintoloita, ja satama on ihana.... joten suosittelen lähtemään aamun junalla Palmasta, ekat lähtee n.10-11 ja paluu n.klo 17 junaan. Väitän että päivän saa hyvin kulumaan. Itse junamatka oli maisemeisten puolesta meille pettymys. Odotimme huimempia. Mainoskuvien mukaan juna puksuttelee korkeilla silloilla matkalla. Muttei tämä homma auennut junan kyydistä. Mutta tunnelmallinen oli matka. Ja ikkunat kannattaa avata, vaikka vanha junarouva piteleekin kovempaa ääntä. Häntä ei näet ole ilmastoitu.

Sóllerin asemalla noustiin heti ratikkaan, joka puksutti satamaan.

Rouva Ässä takaisin Palmassa, Sóllerin reissun jälkeen.

Kuva: Jani Samuli

Yksi päivä vierähti Sóllerissa. Muuten sitten kävelimme lähinnä vanhassa kaupungissa. Ihastelimme ja viihdyimme. Erään kirkon luona hoksasin kirkon edessä olevista autoista, ovenkahvoissa oli kielokimput kiinnitettyinä, että kirkossa lienee menossa vihkiminen. Niinhän oli. Hiivimme hiljaa sisälle. Minä tusasin kamerani asetusten kanssa, Herra Ässällä oli kuvia jo otettuna. Niinpä tyydyin ihailemaan pariskuntaa ja kirkkoa.

Kuva: Jani Samuli

Piipahdimme jopa toisessakin kirkossa. Tai valtavan iso goottilainen katedraali se oli; La Seu. Mahtipontinenhan se. Todella. Herra Ässä otti katedraalista panoramakuvan. Upea. Sekä kuva että katedraali.

Kuva: Jani Samuli

Ihastelin Palman fiilistä, rakennuksia ja nautin tunnelmoisista. Aina en kantanut kameraa mukana, saatoin napata kuvaa myös kännykällä.
Niin paljon pidän tämän kaupungin väreistä, värikkyydestä. Ystävällisestä ilmapiiristä.

Palman vanhan kaupungin keskusta on kompakti. Piipahdimme muuallakin Palmassa, mutta vanha vaan viehätti eniten. Yhden päivän aloitimme kävelemällä kaupunkia halkovan "rutakon" viertä kohti satamaa, rantakatua. Siltaan oli kiinnitetty rakkauslukkoja ja nämä kaksi punaista nauhaa. Merkitystä oikeaa en nauhoille tiedä. Päätin itsekseni, että se liittyy rakkauteen ja sitoutumiseen <3

Herra Ässä yläkuvassa tuossa oli ovelispovelis ja nappaili kuvia minusta kuvaamassa sillalla. Kosto eli ja vieläpä sain kuvan, jossa ihan nuolella sohotellaan häntä :-)
Kävelimme satamaan ja ihailimme huvipursia, jahteja. Mikäs tässä leppoisassa tuulessa, tunnelmoisessa oli olla.

Kuva: Jani Samuli

Kuva: Jani Samuli

Meitä onnisti, että ei ollut paahtavan kuuma. Vaikka lämpömittari kohosikin korkealle, mereltä puhalteli ajoittain vilvoittava tuuli. Turistien määräkään ei kesäkuussa vielä ollut ihan se huippu, elokuulle ja heinäkuulle sitä veikkaan.
Kävelimme varjoissa aina kun pystyi, ja piipahdimme terasseille. Missään muualla maailmassa ei kivennäisvesi maistu minusta niin hyvälle kuin Espanjassa. Hupsua, mutta minusta se vaan on niin.

Kaikkiaan tämä kaupunki vei sydämen. En toistele sen enempää perusteluja. Uskoisin niitä antaneeni sanoin ja kuvin. Osasta kuvista kiitän Herra Ässää. Hän jaksoi aina kantaa kameraa muassaan ja ottaa hienoja kuvia.
Palmasta tuli puheissamme meille "koti", voisimme siellä viettää aikaa enemmänkin. Ja eläkkeellä muuttaa. Niin hupsua sekin, mutta heti sellainen tuttu ja turvallinen olo tuli.
Tällainen ovi voisi viedä "meille" <3

Espanja muutenkin kun meille rakas, ihana löytää aina uusia paikkoja, jossa viihtyä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Rakkaudella Rouva Ässä