Ihana sinappihunajakastike possulle

Pitkästä aikaa! Tervehdys!
Rouva Ässä se täällä linjoilla hunajaisen sinappikastikkeensa kanssa. Vihdoin pääsin köökkiseeni ja kokkauspuuhiin. Pieni tauko bloksutouhuissa. Reissussa oltiin. Ihan lomalla. Niin lomalla, etten läppäriäkään muassani kantanut.
Olimme Herra Ässän kanssa Kap Verdellä. Tarkemmin Salin saarella, Santa Marian pienessä kaupungissa.
Meillä oli ihana reissu. Ja se mikä niin vallan muikeaksi veti myös; söimme niin hyvää ruokaa! Huokailin niin monesti Herra Ässälle, että tämä se saa rouvaskaisensa iloiseksi, kun saa hyvää ruokaa.
Herra Ässä usein kalaa. Sitä kun sai jos jonkinmoista, ja takuulla tuoreena.
Näimme kalastajien lähtevän, osan jo palaavan saaliinsa kanssa, kun aamuisin teimme kävelylenkkejä rannalla. Santa Maria Pier oli kalastustouhun ydin. Kalat perattiin laiturilla ja kottareilla ostajat sitten kärräsivät merenelävät autoihinsa.

Santa Marian valkoinen, 8 km pitkä, ranta oli oiva aamulenkitykseen. Ihanaa, pehmeää hiekkaa. Ihan aaltojen rajassa oli ihana askeltaa, paljain jaloin. Aikaisin aamulla. Sitä ennen olin aina livahtanut viemään meille pyyhkeet ja kirjat uima-altaalle. Pakko oli antautua muiden tavoille. Ja käydä varaamassa altaalta paikat. Vastustamme tällaista käytöstä kovin, mutta minkäs teimme. Jos mielimme puulilla tai rannalla tuoleissa olla, paikat piti aamulla käydä nappaamassa.

Pääsääntöisesti loman vietimme hotellin uima-altaalla. Tottahan kaupungillakin kävimme. Päivänä yhtenä näin naisen, joka kantoi kopsua päänsä päällä. Hän myi hedelmiä ja kasviksia. Siinäpä mieleeni juolahti. Sen toteutin. Ostin häneltä lähtöpäivän aamuna muutaman sitruunan kotiin tuomisina.

Ja arvaattehan kai. Matkamuistositruunalla maustoin possupihvini.

Tämä hunajainen sinappikastike on yksi makumuistoni reissusta. Kovastikaan afrikkalaista ruokaa se ei edusta. Mutta reissussa saatua ruokaa se edustaa. Ja yksi niistä ruuista, että niin vallan ihastuin.
Koitin kovasti funtsailla kastikkeen koostumusta. Ja kyllä minä tällä soossilla lähelle pääsen. Niin lähelle, että melkein kuulen meren kohinan ja letkeän, leppoisan musiikin soivan, istumme rantaravintolassa, Santa Mariassa....

Lähdin rakentamaan resepteistä, ohjeista ajatuksin hunaja, sinappi, possu, olut. Jostain syystä possu on minulle "olutruokaa". Päädyin siihen että kastikkeen pohjana olisi olut. Sen ympärille lähdin kasaamaan makuja.
Kap Verdellä oli muuten hyvää paikallista olutta, Herra Ässä sitä maisteli. Pullonkorkki oli hauska, ja ne nappasimme matkamuistoiksi.

Possua hunajasinappikastikkeessa

4 porsaan ulkofilepihviä
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa ja mustapippuria
1,5 dl olutta
4 rkl hunajaa
2 rkl Dijonin sinappia
2 rkl oliiviöljyä
chiliä maun mukaan
tuoretta timjamia
2 dl kermaa

Uuni lämpiämään, 200 astetta.
Laita possupihvit uunivuokaan, purista päälle sitruunasta mehua. Ripsauta suolaa ja mustapippuria. Käännä pihvit toiselle kyljelleen. Mausta toinenkin puoli.
Kaada olut kulhoon, lisää hunaja, sinappi, oliiviöljyä, chiliä ja timjamia. Sekoita.
Kaada kastike possupihvien päälle uunivuokaan. Kypsennä pihvejä uunissa n.10- 15 minuuttia.
Ota vuoka uunista ja pihvit vuoasta. Laita ne folioon odottamaan kastikkeen valmistumista.
Kaada vuokaan kertynyt liemi kattilaan.
Keitä kastikkeeksi ja anna kiehahtaa. Hiljennä sitten hellan höökiä, ja lisää kastikkeeseen kerma. Kastike sakenee hiljalleen keittämällä, sekoittele kastiketta.

Tarjoile possupihvit ja ihana kastike vihreän salaatin tai perunamuusin kanssa.

Santa Maria oli kiva paikka. Nuhju, ruhja, rähjä, värikäs, ja hauska. Kuvassa, jonka tuonne ylemmäs laitoin, hedelmämyyjä-naisesta, näkee hyvin sellaista nuhjuruhjua.
Talot olivat värikkäitä mutta ruhjuja.
Kovasti siellä tuulee. Aamuisin ja iltaisin tuuli tuntuu vilakalta, mutta päivällä leppeän lämmin. Suuremmalti tekemistä tai nähtävää saarelta ei löydy. Vesiurheilua jos jonkinmoista pystyy harrastamaan. Tuulten takia surffaus ja sellaiset purjelautailut sun muut on kovin suosittua. Kovaa aallokkoa oli, ja punainen lippu liehui rannalla usein. Merenkäynti on voimakasta, ja virtaukset myös.
Tunnelma oli letkeä, Karibian saaret tuli mieleen. Musiikkikin saanut paljon vaikutteita Karibialta, Brasiliasta, mutta myös Portugalista. Jossain kohdin ajattelin olevani Kuubassa.
Me oltiin vuokraamassa yhdeksi päiväksi auto. Vuokrauspäivän aamuna, kun autoa oltiin menossa hakemaan, tuli viesti ettei meille ollutkaan autoa. Tuplabuukkaus. No stress, päätimme, ja painelimme rantsuun. Mitä sitä höökimään, otimme rennosti puulilla senkin päivän. Lepolöhöloma oli se pääasia, ja se toteutui. Unelmakohde juurikin siihen, tuo Santa Maria.
Toivon sydämestäni että paikka pysyy tuollaisena rauhallisena ja leppoisana, ja asukkaiden motto "no stress" saisi säilyä. Tähän kohtaan talvea meille niin ihana paikka lomailla, olla jouten vaan. Sitä Kap Verdellä on helppo harrastaa. Olla jouten vaan.

Mäyrinkäisneidit, Hilkka ja Kerttu, olivat ensi kertaa hoidossa kodin ulkopuolella. Löysimme ystäväni vinkistä ihanan lemmikkihotelli PetVillan. Se sijaitsee Sastamalassa.
Likat lähtivät reppunsa kanssa myöskin siis lomalle, hotelliin. Meistä oli niin ihana reissussa seurailla heidän kuulumisiaan, kun hotellin pitäjät laittavat Facebookin sivuilleen hotelliasukeiden kuulumisista ja touhuista kuvia. Likat pääsivät leikkimaahan, pallomereenkin. Hotellissa on leikkimaa!  Eikö ole hauskaa. Leikkimaahan voi muuten varata netistä ajan itse, ja mennä koiransa kanssa leikkimään. Joten jos vaan mahis, sinne suunnille kannattaa ajella!
Voimme myös suositella lämpimästi hotellia. Ihana hoitopaikka ja selkeästi likat tykkäsi olla. Koimme että likat oli hyvässä hoidossa. Meiltäkin hotellille on jonkin verran matkaa, mutta sen taittaa mielellään, kun tietää, että pampuloilla kaikki hyvin.
Sain luvan lainata PetVillan kuvaa; tässä Hilkka ja Kerttu leikkimaassa <3