Lyonin kanaa Rouva Ässän tapaan

Innostuin taas kokkaamaan. Testasin ihanaa Lyonin kanaa. Omalla twistillä. Sovelsin löytämääni ohjetta. Kuinkas muuten. Ässiä hihassa on tällä rouvaskaisella!
Herra Ässän vuolaiden kehujen saattelemana innostuin postittamaankin ohjeen bloksuuni.
Tämä ruoka ponkaisi Herra Ässän lempparifeivöritiksi. Ihana, ihana, ihana! Siinä adjektiivi joka kuvaa tätä ruokaa.  Niin pehmeä, suloisen maukas kanapata. Lyonin kana. Punaviinietikka ja ranskankerma ovat ne tämän ruuan "jutut".

Arvaatte kai. Lyonin kanan kokkaus sai innostuksensa matkamietinnöistä. Kyllä vaan. Kesäloman reissusta haaveillaan. Olen kauan haaveillut matkaa Toulouseen. Siellä lähellä ovat myös Airbus-lentokonetehtaat. Se kiehtoo varsin Herra Ässää, myös minua.
Kaikkiaan tämä homma alkoi siitä, että mietimme josko lähtisimme hääpäiväksi matkalle. Huhtikuun lopussa. Olemme puhuneet, että lähtisimme Serbiaan.  Mutta sitten. Selasin "minne mennään joskus"- kansiotani. Kerään sinne kaikkia ajatuksia ja juttuja erilaisista kiinnostavista paikoista maailmassa. Sieltä nipuista löysin Toulousen. Päätimme että sinne! Ja koska listallamme ovat myös Biarritz, Andorra, San Sebastian ja Bilbao, jotka kaikki siellä "lähellä" Toulousea, kuinkas ollakaan idea rönsysi sitten niin laajaksi, ettei sitä ole ajallisesti mahis toteuttaa hääpäivän reissulla, jolle aikaa on alle viikko.
Niinpä haave tästä matkasta siirrettiin syksyyn, kesälomaan.

Uusintamietintä hääpäivän matkaksi. Ajatuksella mitkä ovat meidän lempparipaikkoja maailmassa. Yhtäkkiä oli ihan itsestäänselvyys; lähdemme Málagaan. Serbia jäi odottamaan "minne mennään"- listalle vielä. Sillä jos joku paikka meille on kodin lisäksi rakas, se on Málaga, Espanja. 10-vuotista naimisissa oloa lähdemme sinne juhlistamaan vapuksi.
Ranska-Espanja kiertoajelu on siis suunnitelmissa syksyyn. Mutta veihän se haave minut jo ranskalaiseen keittiöön.... ja ihaniin bistroihin, Ranskan maaseuduilla, Toulousen kujilla, espanjalaisiin bodegoihin San Sebiastianisssa, Bilbaossa.... Näen ruutuiset pöytäliinat, maistan maukkaat viinit, karahvin tuo pöytään hymyileväinen bistron emäntä, ruuissa maistan vahvat mutta yksinkertaiset makumaailmat, aistin rosoisen, ja rennon tunnelman, tunnen ne tuoksut. Istumme ihanassa, tunnelmallisessa vanhassa bistrossa, viinituvassa, arvuuttelen liitutauluun kirjoitettua päivän menuuta, hmmmh... mitä ottaisin, ja vatsassani kuplii ilo!
Minä niin odotan tätäkin matkaa!
Tässä tämän matkahaaveilun, ranskalaiseen keittiöön sukeltamisen tulos:
Lyonin kanaa Ässittäin <3, ole hyvä!

Lyonin kanaa 

750 g kananpojan paistileikkeitä kokonaisina tai suikaleina
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 rkl + 2 rkl voita
1,5 dl punaviinietikkaa
2 laakerinlehteä
1,5 dl kanalientä
1 pieni purkki tomaattipyrettä
8 valkosipulinkynttä
1 prk ( 200g) ranskankermaa
puolikas ruukku tuoretta rakuunaa

rakuunaa ripotteiksi

Laita kasari hellan höökille, lisää voita. Lisää kananpojan paistileikkeet tai suikaleet kuumalle pannulle. Lisää suola ja mustapippuri. Paista kanoihin kaunis pinta. Lisää loput voista (2rkl) ja viinietikka. Anna sihahtaa. Lisää laakerinlehdet. Sekoita ja anna hiljennä hellan höökiä, anna muhitella n.20 minuuttia.
Kuori valkosipulinkynnet ja hienonna ne. Silppua rakuuna.
Lisää pataan kanaliemi, tomaattipyre ja valkosipulit, sekä rakuuna.
Anna keittyä, kunnes nesteestä on puolet jäljellä. Lisää ranskankerma. Sekoita.
Käännä levy pois päältä. Anna ihan hetken kasarin olla hellalla vielä.
Silppua tuoretta rakuunaa kasariin ja nosta se pöytään.
Tarjoile vihreän salaatin ja paistettujen perunoiden kanssa. Vaihtoehtoisesti voissa paistetut palsternakat maistuvat myös Lyonin kanan kanssa oikein hyvin.

Me ollaan tässä tällä viikolla elelty Helsingissä. Pikkulikkojen kanssa viuhdottu menemään puistoissa ja tavattu muita koiria. Hyvää harkkaa se, että kohdataan koiria. Osataan ohittaa ja ollaan rähjäämättä. Kotona emme niin paljoa, maalla, koiria kohtaa, Ja kun kovasti tykätään metsissä kulkea, harvemmin nähdään koiria senkään vuoksi. Täällä kaupungissa sitten on toisin ja hyvä palautella mieliin käytöstapoja, ja hienostihan meillä menee. Ihanat pikkulikat <3

Herra Ässä pilkkoi iltana eräänä likoille ruokaa, keittelypuuhissa oli. Ja kas, niin oli operaatiota seuraamassa kaksi pitkää pötkylää. Valmiina syöksymään heti, jos vaan jotain tippuisi.
Nätisti rinnakkain, sisarukset.

Tänään on niin aurinkoista, ja lämmintä. Vaan tuulee kovaa. Se vähän haittaa ulkoilua, auringosta nauttimista. Mutta niin ihanaa on, kun kevät tulee ja on aurinkoista, valoisaa, ettei tuulikaan haittaa. Liiemmin.
Niin huomaa miten valo tuo virtaa, ja hyvää mieltä.
Sitä toivon just sulle myös; hyvää mieltä!
Rakkaudella,
Rouva Ässä