Kreikkalainen kanapitaleipä jogurttikastikkeella

Jotain kivaa, joka piristää ja tulee hyvä mieli. Sellaista mietin.
Sitten kekkasin; kuohuviini-piknik!
Me mennään Herra Ässän kanssa piknikille takapihalle.
Samassa sekunnissa olin köökkisessä etsimässä sydän-leivinpaperia ja taittelemassa pitaleiville pussukoita. Me syötäis tänään kreikkalaista kanaa. Herra Ässälle pitaleipiä,  mulle salaattia.

Kreikkalaista kanaa ( kahdelle)

4 kpl kananpojan paistileikettä
1 sitruuna
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl sweet chili-kastiketta / jos haluat tujumpaa, niin kokonainen tuore chili
1 kokonainen yksikyntinen valkosipuli
suolaa ja mustapippuria
2 rkl tuoretta oreganoa
kourallinen kirsikkatomaatteja
2 rkl tuoretta basilikaa
n. 1 dl kalamata-oliiveja
1 pkt fetajuustoa
vihreää salaattia esim.vuonankaalia
pitaleipiä

1 dl kreikkalaista jogurttia
1 tl kuivattua oreganoa
1 tl sumakkia
veitsenkärjellinen valkosipulia

Kuori ja purista valkosipuli, jätä pieni nokare jogurttikastikkeeseen. Sekoita oliiviöljy, puristettu valkosipuli, chilikastike ja oregano keskenään. Purista joukkoon sitruunan mehu.
Puolita kirsikkatomaatit ja oliivit, revi joukkoon tuoretta basilikaa, ripsauta päälle suolaa ja mustapippuria. Lusikoi tomaatti-oliivisalaatin päälle 2 rkl oliiviöljyseosta.
Suikaloi paistileikkeet ja laita ne marinoitumaan jäljelle jääneeseen oliiviöljyseokseen.
Ripsauta paistileikkeiden päälle suolaa, sekoita.

Tee jogurttikastike sekoittamalla kaikki ainekset keskenään. Nosta jääkaappiin maustumaan.

Kuumenna paistinpannu ja paista paistileikesuikaleita kuumalla pannulla jotta ne kypsyvät ja saavat kauniin ruskean pinnan. Pannulle ei tarvita öljyä, sillä marinadi riittää.

Halkaise pitaleivät ja lusikoi pohjan päälle jogurttikastiketta. Lisää vuonankaalia ja paistileikesuikaleita ja lopuksi tomaatti-oliivisalaattia. Tiputtele päälle vielä jogurttikastiketta ja murenna kruunuksi fetajuustoa.

Meillä on vanha piknik-kopsunen ja se pääsi nyt käyttöön. Erinomainen kopsu onkin. Kuohuviinipullo ja lasit matkasivat kätevästi mukana. Sain myös pitaleivät pakattua siten, että Herra Ässä pystyi ne hyvin käsin syömään. Salaattikupsunikin pysyi kopsussa pystyssä tuon hurjan pitkän matkan omalle takapihalle.
Ai että, kyllä tuli tämä kuohuviini-piknik nyt niin tarpeeseen!

Kuohuviini-piknikillä etukäteisesti juhlistettiin sitä, että Herra Ässälläkin alkaa ens viikosta loma.
Kovasti tarpeeseen se tuli kyllä siksikin, että olen aika apealla fiiliksellä.

Tänään meidän piti matkustaa Lontooseen. Juhlia siellä Herra Ässän sekä kuningatar Elisabethin syntymäpäiviä osallistumalla Trooping the Colour -paraatiin. Olisin saattanut ( siis varmasti olisin!) nähdä kuningattaren ja muitakin kuninkaallisen perheenjäseniä. Kuningattaren oikea synttäri on huhtikuussa. Sää voi olla silloin huono joten juhlat on siirretty aina kesäkuun toiselle lauantaille. Samaan päivää osuu nyt Herra Ässän synttäri.
Lontoosta oltais matkattu Edinburghiin, josta muutaman päivän päästä olisi junailtu Newcastleen. Siellä ajatus oli kuljeskella Vera Stanhopen ( tiedät sen brittipoliisisarjan nimihahmon) jalan jäljissä. Ja loppukaneettina matkassa olisi ollut lauttamatka tyyliin "Ruotsinlaivalla" Newcastlesta Amsterdamiin. Siellä olisi vietetty myös muutama päivä ja sitten lennetty kotiin.

Reissuun me saatiin alunpitäen idea just kun katseltiin Vera Stanhope- sarjaa. Yhdessä jaksossa rosvo oli ostamassa lippua laivalle Newcastlesta Amsterdamiin. Me katsottiin Herra Ässän kanssa sohvapöydän yli toisiamme, ja sanoja ei tarvittu. Molemmat niin ajatteli, että tämä! Samantien mentiin nettiin ja tutkittiin asiaa. Ja päätettiin, että tämä olisi se Herra Ässän synttärireissu.
Nyt reissu jää haavetasolle. Katsellaan jos toteutuu ens kesänä.

Täytyy sanoa, että ottaa tämä kotona kökkelöiminen jo päähän. Haluaisin matkustaa. Pian.
Vaan vielä on epävakaista oloa maailmassa, ja sen verran järki päässä, en varaa vielä syksyyn matkaa. Katselen kyllä netistä eri vaihtiksia. Kreikkahan se on yhtenä vaihtiksena.... Siitäpä sain innon tehdä tätä kreikkalaishenkistä ruokaakin tänään.

Kovasti aina päätän etten surkuttelisi ja olisi huonoilla fiiliksillä, koska eihän se auta. Nyt on tällaista mallia elämä. Joskus vielä, joskus vielä maailmalle taas päästään.
Aina en päätöksessäni vaan oikein pysy ja tänään on taas sen mallista että haikea fiilis.
Tiedän kaksi tyyppiä joiden mielestä on kyllä hyvä ettei reissut nyt onnaa, ja että ollaan kotona.
Juu, arvasit. Just ne. Hilkka ja Kerttu.
Jotka tässä kuvassa tutkii näkyiskö kesämökkiläistä Pedroa. Tuossa meidän lähellä kesäasustelee espanjanvesikoira, Pedro. On meillä jo ehtinyt vierailla. Pellon poikki on lyhyt matka.