Aili-mummun peltipiirakka

Olen ennenkin kertonut miten paljon pidän tästä hetkestä, kun otan Pippanani, MacBookkini ja asettaudun hyvin. Avaan bloksuni ja aloitan juttelemaan teille. Kirjoitan jutellen. Niin pidän tästä, laittelen kuvia, reseptiä. Tarinoin.

Tämä posti on minulle erityisen merkityksellinen ja tärkeä. Siksi että tätä postia rakentaessani olen hyvin paljon ajatellut edesmenneitä mummujani. Niitä lapsuuden makumuistoja ja sitä fiilistä joka minulle tulee kun ajattelen heitä.
Miten se onkaan niin että mummu-sana maistuu joissain ruuissa niin hyvin ja sen maun aina muistaa. Kukaan ei koskaan tee yhtä hyviä voileipiä kuin mummu teki. Istui pöydän ääressä ja leikkasi kurkkua, tomaattia. Laittoi leikkeleet ja tarjosi ihania leipiä. Lasillinen kylmää maitoa ja mummun voileipä.
Tämä voileipä-mummu, isäni äiti, olisi täyttänyt tänä Suomenkin juhlavuonna 100 vuotta #mummusata #suomisata

Kotilieden lämmössä. Mummulan lämmössä. Olen mielinyt pitkään lihapasteijoisia tehdä, keittää kyytipojaksi lihaliemen.
Muistossani mummolassa olen elellyt. Mummuni maailman parhaat pasteijat pyöräytti, lihaliemen vailla vertaa.
Ailin piiraspasteijoista tuli tyttärentyttären touhuissa peltipiirakka, levylihapiirakka. Klassikko!
Mummuni Ailin kunniaksi tein hänen ohjeellaan piirakkani. Samalla onnittelen 95-vuotiasta Kotiliesi-lehteä. Tänä vuonna arvon lehtirouva sen verran täyttää. Suomen ensimmäinen naistenlehti. Klassikko!
Mummuni reseptiä noudatelle, omaa twistiä lisäten. Tänään olisi mummuni syntymäpäivä.
Postistani löytyy jotain vanhaa, jotain omaa, jotain lainattua ja jotain sinistä.

Kuvasin piiraan kahdella erilaisella lautasella. Toiset lautaset olen ostanut kirpparilta. Ja sattuipas suloisesti, sillä sain kesällä kummitädiltäni lautasia, jotka ovat tähän kirpparilta ostamaani sarjaan samaan. Vanhaa Arabiaa.

Toiset lautaset, joita käytin kuvauksissani, olivat lainassa äidiltäni, ne ovat Suomi 100- lautasia. Minusta nämä lautasasiatkin olivat sopivia, ja suloisia ja myöskin sattumaa. Touhutessa yhteyden tajusin ja hymyilin!

Tein lihapiirakan, pellille. Ja keitin lihaliemen itse. Piirakkataikinan tein mummuni ohjeella johon lisäsin twistiä yhdestä keittiöni, köökkiseni hyllyllä olevasta keittokirjasta, sen ohjeesta. Kirja on yksi lemppareistani, Ranskalaisen keittiön salaisuudet.
Mummuni vatkasi taikinan pohjaksi kerman vaahdoksi. Oma twistini on lihariisitäytteeseen lisäämäni, kermatilkkaan sulattamani viherpippurisulatejuusto. Tälläkin teen kunniaa mummulleni, joka piti paljon sulatejuustosta. Käytti paljon. Keittokirjastani sain taikinaan twistin, tupsautin rapsakkuutta antamaan korppujauhoja. Tässäpä se, pohja ohjeelleni:

Aili-mummun piiras

Taikina:
4 dl kermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 dl korppujauhoja
1 tl leivinjauhetta
200g voita

1 kananmuna piiraan voiteluun

Täyte:
800g jauhelihaa tai häränhäntien lihaa ( minulla oli 1500g häränhäntiä ja niistä irrottelin lihat piirakkaani)
2 dl riisiä
0,5- 1 dl kermaa
1 pkt Koskenlaskija Viherpipuri- sulatejuustoa
halutessasi sipulia tai valkosipulia

Ota voi hyvissä ajoin lämpiämään, sen pitää olla huoneenlämpöistä. Paloittele 200g voita pieniksi paloiksi.
Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä sitten kuivat aineet keskenään. Ja kaada ne varoen kermavaahdon joukkoon. Lisää sitten voi ja sekoita taikinaksi. Kovasti ei tarvia taikinaa vaivata.
Laita jääkaappiin n.tunniksi.

Keitä riisi lihaliemessä, joko itsetehdyssä tai pullovalmiissa. Anna nesteen imeytyä riiseihin kokonaan.
Paista jauheliha, jos sitä lihana käytät. Lisää pannulle kerma ja paloiteltu sulatejuusto. Jos tarve vaatii, lisää kermaa, jotta juusto sulaa paremmin.
Kun juustosta on tullut kastike, lisää  joukkoon myös riisi.

Ota taikina jääkaapista. Erota taikinasta 2/3 pohjaa varten. Kaulitse taikinasta kahden leivinpaperin välissä pohjalevy piiraalle ja nosta se varoen uunipellille alimmaisen leivinpaperin kanssa. Taikinaa ei ole helppoa käsitellä, joten suosittelen kaulitsemaan sen kokoonsa ja muotoonsa yllämainitulla tavalla.

Laita täyte taikinalevyn päälle uunipellille.

Lopusta taikinasta voit kaulita kahden leivinpaperin välissä levyn, josta taikinapyörällä tai veitsellä voit leikata suiroja, jotka asettelet haluamasi tavalla piiraan päälle.
Huolehdi kuitenkin siitä, että painelet reunat hyvin "kiinni", jotta piirakka ei leikatessa levähdä.
Lopuksi voitele piirastaikinan pinta kananmunalla, jonka rakenteen olet rikkonut.
Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa noin puoli tuntia.

Kuten kuvista näkyy, rösöä ja röpsöä piirakassa, en oikein taitava noissa leipomushommeissa ole. Mutta ihan hauskan piirakan osasin kuitenkin touhuta. Maku oli mahtava ja Ässä-vinkki viherpippurisulatejuustosta kannattaa painaa mieleen ja koklata! Herra Ässä piti piiraastani paljon. Hyvin paljon! Kokki sai taas suukon!
Minä keittelin lihaliemenkin itse, ja sen makuun olin itse hyvin tyytyväinen. Häränhännistä lihaliemen keitin ja lihat käytin piirakan täytteeseen.

Kävimme lähilihakaupasta häränhäntiä lihaliemeeni ja piirakkaani hakemassa. Tiskissä oli kaksi palaa, kylmiöstä kauppias haki isomman satsin. Ilmoitin kuitenkin reippaasti ostavani ne tiskin kaksi palaakin, ja samalla kerroin onnessani, että "annan ne meidän tytöille!"
Lihakauppias katsahti minua, jolloin hoksasin antaa lisätietoa, että ne tytöt on meidän koirat. Lihakauppias sujautti tyttöjen hännät sitten erilliseen pussiin ja hymyili. Ihanat tulkut tytöt saivat ja maistuivat heille. Kiitos lihakauppiaalle!

Häränhännistä rakensin sitten sillan tyttöihin näin näppärästi, eli on vuorossa mäyrinkäistervehdys.

Viime viikko asusteltiin Helsingin hulinassa, tämä viikko nautiskeltu likkojen kanssa taas varsinaisen kotimme isosta pihasta ja pitkistä lenkeistä metsäpoluilla. Eilen likat olivat kampaajalla, niin simpsakoita ja söpöisiä ovat taas, kun Anne-kampaaja nyppi karvat ojennukseen heiltä. Tapahtuipa sellainenkin, että sitten tyttöjen meille tulon, tasan 1,5 vuotta sitten, olin eilen ensimmäistä kertaa ihan yksin kotona. Likat oli kimpassa kampaajalla, minä vein heidät ja tulin kotiin. Ihmeellistä oli olla yksin, outoakin. Sohvakin oli minulle yksin liian iso :-)
Nyt taas ollaan kaikki tämän talon akat kimpassa, tässä sohvalla. Mahdutaan kaikki hyvin. Kerttu kuorsaa ja Hilkka tähyilee takapihaa vahtia pidellen. Peuroja näet taas tänään siellä on ollut.
Illalla taas koko lauma koossa, kun Herra Ässäkin ajelee töistä kotiin.

Tällaisin tarinoin ja tunnelmoin teille jutustelin.
Toivottavasti viihdyitte seurassani ja mielitte tulla uudelleen. Eiköhän me tehdä torstaista aina treffipäivä. Palaan siihen vanhaan hyvään torstai-postipäivään nyt, ja ainakin toistaiseksi tarinoin teille joka torstai.
Rakkaudella, Rouva Ässä