Rouva Ässän Teriyakikanaa

Kyllä vaan, taidatte sen tietää. Rouva Ässä viihtyy keittiössään, köökkisessään. Niin on taas viihdytty! Kuvillani ja tarinoillani sen näytän, eli on torstaiseen tapaan meidän treffit!
Tervetuloa seuraani!

Ostin tässä taannoin kaupasta valmista teriyakikastiketta. Sehän on tavattoman hyvää. Mielittelin ettei se vaikea varmaan ole itse tehdä. Kuukkeloin netillä ja löysin mainioita ohjeisia, englannin- ja suomenkielisiä. Ottaa töpsäytin muutaman, yhdistelin. Sokeria vaan oli alkuperäisissä ohjeissa hurjan paljon. Se tuntui huonolta ja olin olevinani ovela; huijasin hunajalla. Korvasin osan sokerista hunajalla. Eikä ollut hullumpi korvaaminen.

Teriyaki lienee japanilainen juttu, sillä saadaan marinoitua liha ennen paistamista ja marinadi antaa lihalle myös kiiltävän pinnan.

Rouva Ässän Teriyakikastike kanalle 

paketillinen kananpojan filepihvejä (maustamattomia)
öljyä kanan paistamiseen
seesaminsiemeniä
tuoretta korianteria
tuoretta chiliä

riisinuudeleita

Teriyakikastike:

1,5 dl soijakastiketta
valkosipulia maun mukaan, mutta väh.5 kynttä
2 rkl raastettua inkivääriä
0,5 dl hunajaa
0,5 dl fariinisokeria
4 dl vettä
2-3 rkl maissitärkkelystä

Laita teriyakikastikkeen kaikki ainekset kattilaan, lukuunottamatta maissitärkkelystä ja 0,5 dl vettä.
Kiehauta kastike.
Laita puoli desiä vettä erilliseen lasiin ja sekoita maissitärkkelys siihen.
Kaada seos hiljalleen sekoitellen kastikkeen joukkoon. Tässä kohtaa kannattaa kaataa hitaasti, jotta kastikkeesta tulee tasainen. Kiehauta ja anna poreilla muutama minuutti. Kastike paksuuntuu aika nopeasti ja jos näin ei käy, lisää hieman maissitärkkelystä.
Anna kastikkeen jäähtyä.
Ota kastikkeesta sivuun n.1,5 dl ja sekoita loppuosa suikaloimiesi kanojen kanssa. Laita marinoitumaan jääkaappiin vähintään 30 minuutiksi tai jos on aikaa, voit marinoida jopa vuorokauden ajan. Minulla taisi marinointiaika olla n.45 minuuttia ja se riitti hyvin. Kerran tein jopa ilman marinointia, ja ei ollut hullumpaa sekään.

Keitä nuudelit. Valuta marinoiduista kanoista marinadi pois, ja paista kuumalla pannulla öljyssä kypsiksi. Lisää kanojen joukkoon sivuun laittamasi teriyakikastike ja halutessasi myös nuudelit. Sekoita.
Silppua chiliä, korianteria ja ripsauta seesaminsiemeniä vielä koristeeksi.

Ässä-vinkkini yrttien säilytykseen; korkeampi lasipurkki ja se mahdollisimman valoisaan paikkaan. Purkki tukee yrttiä pysymään pystyssä, esimerkiksi korianteri pitää tuesta. Yrtti saa valoa lasipurkin läpi ja yrttiä on helppo purkkiin kastella ( ei liikaa, sillä yrtit ei pidä liian kosteudesta)

Tämä teriyakikana on hyvää seuraavanakin päivänä. Teen siksi aina isomman satsin ja saadaan kahden, jopa kolmenkin päivän mainio ruoka. Tai safkispafkis kuten kuuluu yleisnimitykseni ruualle.
Ja siitäpä pitääkin tarinoida. Arvaattekos ketkä tuntevat tuon sanan safkispafkis. Kyllä vaan! Mäyrinkäisneidit.
Minä olen likkojen kanssa paljon. Työtäni kun kotoa käsin lähes aina teen, minä olen se joka aamuisin herää koirien kanssa, antaa aamuruoan ja myös iltaruuan. Meille tämä on luonteva ja sopii meille. Herra Ässä kun ajelee lähes päivittäin pitkän työmatkan, me sitten naisissa hoidellaan nämä ruokaan ja kotihommiin liittyvät touhut. Ja meille on kehittynyt omia juttuja, tapoja ja sanoja, sanontoja. Taannoin tässä olin työreissussa ja Herra Ässä soitti minulle nauraen. Hän oli illalla mennyt keittiöön, laittanut tytöille ruokajuttuja ja huudellut likkoja. Syömään! Ruokaa!
Hiljaista piteli. Herra Ässä ihmetteli.... Soitti sitten minulle ja nauroi, että sitten hän muisti miten minä sanon: "Pikkulikat! Safkispafkis!" Ja johan ilmestyi salamannopeasti kaksi pientä mäyräkoiraneitiä keittiöön. Herra Ässä epäili että meillä asuu maailman ainoat koirat jotka eivät tunne sanaa ruoka, vaan tuntevat sanan safkispafkis. Niin varmaan onkin. Ja minusta se on hauskaa!

Sittenhän kävi saman reissun aikana sekin että likat jäivät notkumaan keittiöön iltaruuan päälle. Herra Ässä muisti, että annan likoille "nakruja" eli nakerrettavia herkkuja kysyen "otetaanko nakruhommia?"
Herra Ässä meinasi likkojen notkuvan vihjeeksi, että niitä nakruhommeja. Näin oli sitten reissuni aikana aamuisin ja iltaisin. Minä sitten nauramaan, että nyt on likat huijanneet Jamppaa. Nakruhommat kuuluvat vain aamuun. Ja se tapatouhu menee niin, että kun likat ovat ruuan syöneet, minä kysyn sen että otetaanko nakruhommeja. Likat juoksevat takkahuoneeseen, omalla pedilleen ja odottavat siellä kiltisti. Tätä on harjoiteltu, eli paikka pysyy ja maltilla odotellaan. Palkkiona on esimerkiksi kanafileet, nakruhommat.
Myönnän että tämä tapa juontuu pentuajasta. Halusin rauhassa lukea lehden ja juoda aamukahvin, ja lahjoin likat nakruilla ja sain hetkeksi oman rauhan :-D

Me muuten Hilkan kanssa laitettiin tämä uusi sisustusvillitys meillekin; tonttuovi. Hilkka on touhuissa aina mukana. Kerttu piipahtaa hetken mukaan, ja pian jo hiipii sohvalle. Mutta Hilkka se jaksaa loppuun saakka olla seurana. Tikkaatkin rakennettiin tontuille, jotta helpommin pääsevät kulkemaan.

Sisustuspuuhien ja päivän muiden askareiden jälkeen sohvalla sylissäni on sitten hyvä ottaa iltatorkut, jotta jaksaa yön nukkua.

Tällaisin tarinoin helssataan kuulemisiin jälleen viikon päähän!
Rakkaudella Rouva Ässä