Arjen kuningattaren kulho - mahtavalla tomaattikastikkeella

Keksin nimen tälle ihanalle, helpolle ja maukkaalle ruokajutskalleni Englannin kuningattaren ja prinssipuolisonsa hääpäivän kunniaksi. Kovasti minä kuningatar Elisabethista pidän. Ihailen. Katselin ja lueskelin netistä heistä juttuja ja kuvia. Rakkausliitto. 70 vuotta ovat he olleet naimisissa. Edelleen nauttivat toistensa seurasta ja viihtyvät yhdessä. Se on hienoa. Lukiessani hymyilin. Tunsin suurta sympatiaa ja jopa tietynlaista läheisyyttä kuningatarta kohtaan, varsinkin kun luin, että yhä edelleen Philip googlettaa Elisabethille asioita, etsii hänelle juttuja ja tietoa. Samaistuin Elisabethiin, sillä usein pyydän Herra Ässää googlettamaan. Se on näemmä sellainen kuningatar-hetki!

Olimme elokuussa Lontoossa. Kun vaan malttaisin postittaa kuvin tarinaa teille siitä retkestä.  Näitä ruokajuttuja näytän aina vaan postittavan. No, vielä ehdin!
Lontoon matkallamme sattui sellaista, että melkein näin kuningattaren. Melkein.
Kävelimme kohti Buckinghamin palatsia. Helikopteri pöräytti yllämme laskeutuen palatsille. Sydän takoen äkkäsin, että josko kuningatar se tulisi kotiin.... Mietin; jos se oli Elisabeth, olen ainakin ollut lähellä. Moottoripyöräpoliisi, jos toinenkin sujahti ohitsemme. Sulkivat kadun. Ja pianhan sieltä lähestyi autosaattue. Edellä ja perässä poliiseja. Keskellä musta Range Rover, sen takana musta Jaguar. Menin sekaisin. Huusin Herra Ässälle käskyn kuvata. Itse en kykenisi, sillä minun tuli juosta tien viereen ja ottaa etiketin mukainen niiaus. Olen harjoitellut peilin edessä. Jos joskus kävisi niin että tapaisin kuningattaren, en töllöilisi, vaan osaisin. Hovin etiketin mukaan. Varmasti olisi se kuningattaren mieleen. Siellä minä koikkelehdin, saatoinpa siinä jännitysitkunkin tirauttaa. Kunnes valtava pettymys hulvahti tajuntaan. Autossa istui Englannin pääministeri Teresa May. Olimme Downing Street 10:n "takapihan" kohdalla. Sinne häntä kyydittiin. Katselin kun hän nousi autosta ja meni virka-asuntoonsa. Ei ollut kuningatar.
Herra Ässä nauroi touhuilleni niin paljon. 42-vuotias rouvaskainen itkee ja niiailee pitkin Lontoon puistoja ja huutaa ääni väristen ettei pysty valokuvaamaan, koska aikoo kunniottaa kuningatarta. Herra Ässä tuumaili ettei tunne ketään toista joka on harjoitellut peilin edessä. Varuiksi jos tapaa kuningattaren joskus. No, minä olen. Hyvä se on valmistautua. Koskaan ei tiedä. Olihan nytkin likilähellä kohtaaminen.

No mikä tekee tästä kupsusta, kulhosta kuningattaren kulhon. Monikin asia.
Ensinnäkin se, että tämä tomaattikastike on ihana, saa hymyilemään ja se pelastaa arjessa. Kuningattaren tehtävä on pelastaa arjessa, tuoda iloa ja hyvää mieltä arkeen. Joka päivä ei jaksa kokkailla. Ihana välillä päästä helpommalla. Tuntuu ihan arjen kuningattarelta, kun kippaa ruuan päälle tätä niin helposti valmistuvaa tomaattikastiketta.

Kuningattaren tomaattikastike

Tarvitset :
rasiallinen kirsikkatomaatteja
0,5 dl öljyä
3 rkl fariinisokeria tai muscovadosokeria
2 rkl balsamicokastiketta
valkosipulia
tuoretta basilikaa

Lämmitä uuni 150 asteeseen. Halkaise kirsikkatomaatit ja sekoita kaikki ainekset keskenään uunivuuassa, lukuunottamatta basilikaa.
Laita uuniin, ja paista 15 minuuttia.

Tämä helppo ja niin nopeavalmisteinen kastike sopii liharuuille; possulle, kanalle, naudalle, kalkkunalle...  ja salaatteihin. Oman maun mukaan voi touhuta millaista itse tykkää!
Kastike säilyy jääkaapissa muutaman päivän, joten teen aina tuplasatsin.

Teen tätä ruokaa aina ison uunilootallisen. Tomaattikastikkeen tarjoan aina tuoreena, sen valmistuminen ei kauaa vie.
Pilkon vuokaan kasviksia itselleni, ja Herra Ässälle perunaa ja kasviksia. Kahden vuuan väkeä ollaan. Mitä pienempää pilkon, sen nopeampaa kypsyy.
Kasvisten kypsyessä, paistan joko kanaa tai possua. Lihat kippaan vuokiin.
Päälle tomaattikastiketta ja vuohenjuustoa tai mozzarellaa. Hetkeksi vielä uuniin jotta juusto hipsasen sulaa. Päälle paljon tuoretta basilikaa ja ripsaus mustapippuria.
Ässä-vinkiksi, tee isompi satsi kasviksia ja vaikkapa kanaa, pakasta se annosrasioihin. Aamulla jääkaappiin sulamaan, illalla töistä tullessa teet vain kastikkeen, ja se valmistuu nopskaan. Juustoa vielä tomaattikastikkeen päälle, hetkeksi uuniin ja sitten syömään!

Kuningattaren kulhosta on luonteva siirtymä meidän pikkuisten prinsessoiden; Hilkan ja Kertun, mäyrinkäisneitien, kuulumisiin. Takkakoiria molemmat ovat, kovasti pitävät kun takkaa laitetaan lämpöä tuomaan. Mikäs siinä lämmössä kaikkien talon akkojen kölliä.
Ulkoiltu on paljon. Tykätään kun tuli vähän lunta. Aamulla aikaisin jos lähdetään ulos, näkee paremmin pelloilla mennä ja hyppiäpomppia. Lumi valostaa.
Laitan aina pimeään aikaan liikkuessa likoille valopannat. Pinkit, pomppivat pikkulikat!

Minulla on flexihihnuskat, likat pitkien narujen päässä ja he juoksevat, kirmaavat ja pomppivat sydämensä kyllyydestä. Töppöjaloillaan ponnistelevat, se jos mikä oivaa jumppaa heille. Minä nautin kun he nauttivat. Saan itsekin hyvää liikuntaa omin töppöjaloin mätäissä ja puskissa perässään mennessäni. Ja aamuisin nautin niin hiljaisuudesta ja siitä että taas ollaan uuden päivän alussa. Aamuihmisenä rakastan sitä kun herään aikaisin, likat heräävät kanssani ja saan heille toivottaa hyvät huomenet ja tuumataan kimpassa, että taas aloitellaan uutta päivää. Yhdessä <3