Runebergin vohvelit

Hienoa ja hyvää helmikuuta! Mites on, menikö sinustakin tammikuu livakkaan? Johan vasta vuosi vaihtui ja nyt havahdun. Yksi tämän kuluvan vuoden kuukausi jo mennyt. Kevättä kohti, kevättä kohti...
Nyt on kyllä veikeä meininki Rouva Ässän seurassa.
Meinailen että innostuin taas, lähes leipomaan. Nyt ollaan kyllä vakavan äärellä :-). Leipominen ei näet ole mun juttu. Enkä edes osaa. Vohveleiden tekemisen lasken nyt siis leipomiseksi, koska sekoittelinhan taikinan.
Leipomukseni eivät koskaan näytä kauniilta. No eipä nytkään. Mutta ihan kivoja, eiks vaan!
Leipominen on minusta vaikeaa. Tässäpä huolimatta sitten inspis iski ja kirjoittelin reseptin, Runebergin vohveleista.

Runebergin vohvelit (10-12 kpl)

2 dl täysmaitoa
3 rkl konjakkia tai punssia
1 muna
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl sulatettua voita
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl mantelijauhetta
0,5 dl murskattuja piparkakkuja
1 tl leivinjauhetta

vadelmahilloa
tomusokeria ja vettä

Kaada maito kulhoon, ja mittaa mukaan konjakki. Lisää fariinisokeri ja vispilöi (sekoittele vispilällä).
Riko joukkoon muna ja vispilöi lisää. Ripsota leivinjauhe, ja sekoittele. Lisää jäähtynyt sulatettu voi.
Sitten pienissä erissä koko ajan sekoitellen kaikki vehnä- ja mantelijauhot.
Murskaa piparkakkuja morttelissa ja kaada hienoksi murskatut piparit taikinaan.

Paista vohvelit.
Sekoita 2 dl tomusokeria ja 4 tl vettä.
Koristele vohvelit vadelmahillolla ja tomusokerikuorrutteella.

Ja mitäpäs sitä kuulukaan von Pyppysille, mäyrinkäisneidoille Hilkalle ja Kertulle? Kivastihan likoilla menee. Nuhjustellaan akkojen kesken, leikitään ja halitellaan. Herra Ässä on ollut alkuviikon Helsingin residenssissä. Iltaisin likat odottelevat häntä kotiin. Söpöä. Teimme tällaisen poikkeusratkaisun. Ainahan olemme yhdessä, mutta nyt ajattelimme, että Herra Ässä menee yksin ja me akat jäämme kotiin. Helpottaa niin paljon Herra Ässän työmatkaa. Saa nukkua pidempään aamuisin, ei tarvitse ajaa ja työmatka sujuu hetkessä raitiovaunun kiskoilla tai jalkapelillä.
Tänään tehdään vaihto, minä lähden loppuviikoksi Helsinkiin ja Herra Ässä tulee kotiin likkojen kanssa. On varmaan meille kaikille kolmella akalle outoa, mutta ollaan reippaina! Jälleennäkeminen on varmasti iloinen ja hännänheilutusta täynnä! Outoahan tämä on ollut olla erillään Herra Ässän kanssa, mutta tekee meille hyvää, me kun aina nuhjataan vaan kaksinkimpassa <3
Hilkka on rikkonut tällä viikolla 2 leluaan, ja kaipailee niitä, kun ihmeellisesti hävinneet... Kuka lie, minne lie vienyt.... en minä, enkä ainakaan roskiin....Aulis Rytkönen (leikkiporo) on viimeisin kadonnut, reppana.
Vähän on myös sellaista aikuiseksi kasvamisen tuskaa Hilkalla, selkeästi. Maaliskuussa 2-vuotiaita. Kertulla vastaavaa oli jo aiemmin. Kimpassa heillä nyt taas hihnahommissa takapakkia. Meinaa olla taas liikaa intoa ja poukkoilua. Eihän likat vetämällä vedä, mutta se pienikin on aika kurjaa. Minä kun nautin kävellä ja ajatella omiani, ja samalla saadaan kaikki reippailuliikuntaa, niin tykkäisin että intoa ei liikaa siihen hommaan olisi ja nätisti mentäisiin.
Pitkään meillä hienosti meni, nyt taas kekkuloidaan. Mutta joskos se tästä, huokaan... Kaikkiaan muuten likat kilttejä, oppineet asioita ja tottelevat. Mutta tuo hihnahomma. Sen kanssa telkutaan, ajoittain. Näemmä.

Tässäpä he arvon neidit von Pyppyset. Onhan he. Söpöjä likkoja!