Kananmuna, pekoni, cheddar ja peruna = aamiaisneliö

Kananmuna. Jos aamiaiseen pitäisi valita yksi asia, jota ei koskaan vaihtaisi, mikä se sinulla olisi? Minä jo vastasin. Tokkuna tulee hyvinkin kyllä vaan pekoni, juusto....

Viikonlopun vapaat, hitaat aamut. Ei ohjelmassa mitään. On tilaa ex tempore- meiningeille, laiskottelulle, touhuille omille tai mille vaan kekkaillaan. Niistä minä niin nautin, niistä aamuista. Tai kyllä vaan minä tykkään aamuista ylipäänsä. Mutta nämä viikonloput aamut ovat sillä lailla vaan spessuja, kun edessä on vapaapäivä. Ollaan vapaan kynnyksellä.
Tykkään laitella aamiaista meille. Brunssiksi se kyllä tapaa mennä. Muttei haittaa. Koska viikonloppuisin saa ja ehtii syömään koska huvittaa. Ja se on just kivaa!

Kokeilen kaikenlaisia jutskia, ja tämänkin perunaneliön löysin eräältä espanjalaiselta sivustolta. Piti heti kokeilemaan. Herra Ässä tuumaili, että niin on hyvää. Uudelleen saa tehdä.

Aamiaisneliöt

Tarvitset perunoita, öljyä, paprikajauhetta, kovaa cheddarjuustoa (Prismasta ostin Tescon cheddar-siivuja), kananmunia, pekonia ja juustoraastetta.
Niin ja mustapippuria.
Siivuta perunat sentin levyisiksi siivuiksi. Leikkaa niistä n.3-4cm pituisia ja 1 cm levyisiä suikaleita, ja leikkaa päät vinottain, jotta saat rakennetuksi neliön.
Minä otin mittaa cheddarjuuston siivusta, se ympärille rakensin mitaten neliön perunasta.
Minä en niin tasan tämmännyt, niin ei ollut justiinsa perunan palojen paksuuskaan. Ilolla tein ja oli hauskaa! Jokaiseen neliöön tarvitset 8 palaa. Laita perunasuikaleet kulhoon, kaada mukaan öljyä, ja ripsauta paprikajauhetta. Sekoita.

Asettele perunasuikaleet neliöiksi uunipellille.

Ja laita keskelle cheddarjuustoa siivu.
Riko neliön keskelle kananmuna, pekonisilppua, sekä juustoraastetta. Paista uunissa kunnes n.20 minuuttia / 175 astetta.

Sulatejuustocheddar ei tähän hommaan käy, suosittelen sellaista kovaa cheddarjuustoa. Prismassa oli juustohyllyllä Tescon merkkiä, ja ne siivut olivat vallan mainio löytö tähän aamiaisherkkuun.

Olen aiemmin jo tainnut mainitakin, että me olemme olleet tänä vuonna 10 vuotta yhdessä. Herra Ässä ja minä. Tänä aikana meille on tullut yhteisiä, omia meidän juttuja.
Me juomme aina lomilla ja viikonloppuisin näistä Minni ja Mikki -mukeista aamukahvit.

Tuo tapa alkoi sekin 10 vuotta sitten (joulukuussa itse asiassa nämä mukit täyttävät 10 vuotta). Olimme Espanjassa ensimmäistä kertaa yhdessä. Näin nämä mukit kaupassa, ja ostettiin heti kahdet. Toiset jätimme Espanjaan, toiset toimme kotiin. Siitä syntyi perinne, tapa. Aina lomilla ja viikonloppuisin. Mukit ovat haalistuneet ja kuluneet, ja siksikin niin ihanat.

Sitten meillä on sellainenkin tapa, että juomme aina kahvit samanlaisista, saman sarjan mukeista.
Minä kun aamuihmisenä nousen aikaisin, keitän kahvit ja samalla nostan pöytään mukit meille. Herra Ässän muki jää kahvinkeittimen viereen. Jos en muista nostaa mukia hälle, hän aina huhuilee kun hakee aamukahvia, että "mikä kuppi".
Ja minä vinkkaan mikä ja pyydän anteeksi mukimokaani. Etten hälle laittanut!

Herra Ässä on nyt kovassa kuumeessa. Aamulla teki hällä kuitenkin kahvia mieli, joten minä keitin ja yhdessä juotiin.  Minulla onneks pysynyt vain kurkkukivussa tauti, ja toivon että sillä pääsisin. Kovin on Herra Ässä kipeänä. Kunpa paranisi viikonlopuksi. Herkkuaamiaista laitan ja Mikki&Minni- kupit aamukahville taas katan.

Minä olen aamunvirkku, nousen yleensä todella aikaisin. Menen aina oikein hiljaa keittiöön, kahvit laitan ja niin hiljaa olen ja valon laitan vain liesituulettimeen.
Meillä likat ovat oppineet tuon, että kun minä olen hiljaa, oikein hiljaa, he pysyvät pedissään, eivätkä nouse. Nukkuvat vaan. Tästä olen tosi mielissäni, sillä sehän takaa Herra Ässälle pidemmät unet, kun likat ei herää eikä me aamutouhuilla. Minä hiivin kahvikuppini kanssa olohuoneen sohvalle lukemaan lehdet ja nautin hiljaisuudesta. Nyt on niin ihanaa, kun on kevät ja valostuu aamuisin aikaisemmin.  Istuskelen sohvalla tai terassilla ja katselen kun päivä valkenee ympärille.
Sitten onkin aika herättää likat. Minä aina heitä tervehdin aamuisin "huomenta pinsessat, murukultarakkaat". Otan heidän ilon, hännänhuiskut ja jaloissani pyörimiset siten että he sanoo minulle samoin. Mitäs me pinsessamurukultarakkaat. Kaikki akat!

Ja tavoista kun puhutaan.... tässähän sitä taas toteutan. Bloksussa lopussa on aina tarinaa likoista ja mukana kuva. Tämä kuva on Herra Ässän ottama. Pääsiäiseltä, kun istuskeltiin terassilla.
Auringossa.

Kuva: Jani Samuli