Maailman paras suppilovahvero-poropiirakka vhh-pohjalla

Pidän syksystä. Me liikutaan metsässä syksyisin mielellään, mäyrinkäisneitoset ja minä.
Metsä tuoksuu ihanalta. Kuulas, raikas keli on meidän mieleen.
En voi sanoa olevani sienestäjä. Mutta jos metsässä kulkureitin varrella näen suppiksia tai kantarelleja, ne tunnistan, ja poimin mukaani.
Eilen taas otimme pitkät hihnuskat ja menimme metsään lenkille. Pitkät hihnat on ihan parhaat. Likat pääsee vapaammin kirmailemaan ja juoksentelemaan ihanien hajujen perässä. Tykkään niin katsella kun likat hyppii ja pomppii onskuina metsässä. Se on mäyrinkäisille ihan lemppariharrastus.
Kopsukin otettiin matkaan. Joskos suppiksia löytyisi.

Kerran syksyssä pitää sienipiirakka leipoa. Se on vähän sellainen oodini syksylle. Ja samalla myös itsensä ylittämistä, sillä en oikein osaa leipoa. Sitkeä ja reipas taas olin ja hyvä tuli piirakasta, ei tullut  paha piirakka.
Tykkään makustella sienien kanssa yrttejä ja juustoja. Minun sienipiirakkaan kuuluu myös valkosipuli, mutta sen voi hyvin jättää poiskin. Siksi en sitä ohjeeseen kunnolla kirjannut. Mutta häivähdys valkosipulia ei kai koskaan ole pahitteeksi.
Sienipiirakan pitää minusta ehdottomasti olla myös kermaisen pehmeä. Ja piirakassa pitää olla makua. Meillä oli jääkaapissa viikonlopun jäljiltä kylmäsavuporoa ja Koskenlaskija-juustoa, makuna poro. Se sujahti piirtsuuni, hyödynsin leftikset.

Minä kun olen hiilaritietoinen, tein piiraakan pohjan vhh-ohjeella. Tämä ohjeeni on vanha. En muista mistä sen alkuperäisen aikanaan löysin. Muokkasin ohjetta ja tässä muodossaan pohjan ohje jäänyt elämään Rouva Ässän köökkiseen.

Poro-suppilovahveropiirakka Rouva Ässän tapaan

Tee ensin pohja:

150 g huoneenlämpöistä voita
2,5 dl mantelijauhetta
0,5 dl soijajauhetta
0,5 dl kylmää vettä

Sekoita jauhot keskenään ja nypi ne huoneenlämpöisen voin joukkoon. Taikina on murumaista. Lisää sitten vettä, ja kun sekoitat käsin taikinaa, lisää vielä vähän vettä, jos tuntuu, että taikina tarvitsee kostuketta.
Painele taikina piirakkavuokaan, myös reunoille ja esipaista uunissa 200 asteessa n. 5-10 minuuttia. Tarkkaile pohjaa sen paistuessa, se ei saa olla liian kauaa uunissa ilman täytettä.
Pohjan esipaistuessa tee piirakan täyte:

250g suppilovahveroita
voita
1 prk ranskankermaa
1/2 pkt Koskenlaskija kylmäsavuporoa
n.50 g kylmäsavuporoleikkelettä
1 dl tuoretta basilikaa
1 dl mozzarellajuustoraastetta
1 dl emmentaljuustoraasteetta
mustapippuria
karpaloita
(halutessasi voit puristaa piirakan täytteeseen yhden valkosipulinkynnen antamaan makua)

Suikaloi poroleikkele, leikkaa Koskenlaskijajuusto pieniksi paloiksi ja silppua basilika.
Paista pilkottuja sieniä pannulla. Kun sienistä irtoava neste on haihtunut, lisää voita pannulle ja paista sieniä. Lisää ranskankerma, suikaloitu poroleikkele ja pilkottu Koskenlaskijajuusto. Anna juuston sulaa. Sekoittele. Lisää mustapippuria ja lopuksi juustoraasteet. Sekoittele ja anna juustoraasteiden sulaa. Kaada täyte piirakkavuokaan ja paista piirakkaa uunissa vielä noin 10 minuuttia.
Koristele piirakka karpaloilla ja basilikan lehdillä, päälle vielä ripsaus mustapippuria.

Jos ei hiilareita välttele, annanpa vinkiksi parhaan hiilarisen piirakkapohjan:

2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl Mummon muusi- perunamuusijauhetta
1 dl sulatettua voita
1 dl vettä

Laita kaikki ainekset, paitsi vesi, kulhoon, ja sekoita käsin taikinaksi. Lopuksi lisää vesi. Se on siinä!

Pitäisi useimmin piirakkaa tehdä. Aika kivasti siitä saa ruokaisan ilta-aterian, kun tekee kylkeen salaatin ja tarjoilee piirakkaa reilut palat. Me söimme Herra Ässän piirakkaa iltapalalla. Keitin teetä ja lirautin teen joukkoon tilkat konjakkia. Ihana lämmin iltapala, ja sopi niin syksyn tunnelmaan.

Koitin eilen kuvata mäyrinkäisneitejä. Oltiin metsään menossa ja ajattelin että josko he suostuis, namin houkuttelemina poseeraamaan. Vaan ei. Namit napattiin ja sitten äänet ja hajut kiinnitti huomion. Otin kuitenkin kuvan, sanoisinko että on tilannekuva. Ei pönötetä!