Isoäidin rosollikastike

Rosollikastike ja rosolligalette, siinä oli tämän ruokabloggaajan päivän lounas tänään.  Ensimmäiseksi mainittu etualalla kuvassa, jälkimmäinen taka-alalla kuvassa.
Otin pienen varaslähdön rosollin kanssa tänä vuonna. Meillä ei olla jouluruuan ystäviä, kumpikaan meistä. Ei Herra Ässä, enkä minä. Mutta koska minulla on maailman ihanin rosollikastikeohje, on joka joulu tehtävä rosollia jossain muodossa. Myös pala kinkkua on on ostoslistalla.

Kastike toimii kyllä vaan muunkin kuin rosollin kanssa. Se on ihanaa dippinä, salaatinkastikkeena. Kanasalaatin kanssa aion kastikkeen lopun huomenna lounastaa.
Ihanaa myös grillimakkaran kanssa. Huomenna kun saunotaan, iltapalaksi laitan kiuasmakkaraa rosollikastikkeella.
Erityisen maistuvaa rosollikastikkeeni se on aattoyönä, kun saan hiipiä keittiöön yöllä syömään palan kinkkua.

En muista mistä alunperin ohjeen olen bongannut. Ohjeen nimi on Isoäidin rosollikastike, sen muistan, ja olen ohjeen vihkooni kirjoittanut. Luulen että jostain ruokalehdestä ja veikkaan että vuosi on ollut 2000-luvun alkupuolta.
Hioin ohjetta hippasen. Omaan makuun.
Rosolligaletten tein ihan ilman mitään ohjeita. Leikkasin veitsellä ohuita siivuja perunasta (2) ja kypsästä punajuuresta (1) ja sitten kuorimaveitsellä höyläsin yhdestä porkkanasta puolet. Asettelin peruna- ja punajuurisiivut ympyränmuotoon, lomittain leivinpaperin päälle pieneen piirakkavuokaan, porkkanalastut laitoin päällimmäiseksi. Ripaus suolaa ja liraus oliiviöljyä ja paistoin rosolligaletten kypsäksi uunissa, n.20 minuuttia.

Isoäidin rosollikastike

1dl kermaa
0,5 dl majoneesia
1 rkl sokeria
1 rkl HP-kastiketta
1 tl sinappijauhetta (ei pakollinen)

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon varovasti kaikki muut ainekset.

Ässävinkiksi; kermavaahdon voi korvata myös purkillisella ranskankermaa.

Tämä harmaa ja sateinen keli, jota tässä on nyt pidellyt, ei oikein suosi ruokabloggaajaa valokuvauksen suhteen. Kuvatessani rosollikastikettani ajattelin ettei tule mitään, mutta ihan tunnelmallisia kuvia sitten kuitenkin onnistuin ottamaan. Jouluntaikaa....

Eilen saatiin lunta. Heti tuntuu valoisammalta. Kaikin tavoin.
Kunpa lumi pysyisi. Vaan siihen ei liene toivoaan kai laittaa. Vaikken olekaan jouluihminen, olisi ihanaa kun olisi valkea joulu. Olisi niin paljon ihanampaa kävellä lumikinosten yli pihasaunaan. Me saadaan tänä jouluna saunoa ekat joululöylyt pihasaunassa.

Sallassa oli lunta. Itsenäisyyspäivän ympärillä siellä reissussa koko perheen voimin oltiin. Ja olihan meillä kivaa! Meistä pidettiin hyvää huolta, ystäviemme kanssa on aina mukavaa, rentoa ja hauskaa. Pikkulikatkin viihtyivät reissussa, ja kaikkiaan myös automatkat meni kanssaan niin mukavasti. Huokailimme monta kertaa matkalla, että on meillä vaan kiltit ja ihanat pikkulikat <3 <3
Ja on meillä vaan ihanat ystävät, kun kutsuivat meitä kylään. Oltiin ilmeisen kiltisti, koska kutsuivat meitä toistekin.

Me ollaan Herra Ässän kanssa vielä aatonaatto, ensi maanantai töissä. Ihan vielä ei voida siis joululomalle hipsiä. Mutta melkein.
Haaveilen että ehtisin vielä postittamaan sinullekin, vielä kerran ennen jouluaattoa.

Jouluna me aiotaan olla kotona, tehdä yhdessä hyvää ruokaa; Herra Ässä lupasi grillata kauriin ulkofilettä, minä aion tehdä ankkaconfittia ja sitten me myös savustamme kalaa. Ostimme näet savustuspöntön. Ja aika tohkeissaan ollaan, kun sitä saadaan testailla.
Aiomme saunoa paljon ja rentoilla paljon.
Aattona menemme valmiiseen pöytään sisareni luokse. Äitini ja sisareni huolehtivat ruokapuolesta, mikä ihana asia.
Muuten olla rellotellaan vaan ja sitten vuoden viimeiset päivät vietämme Ateenassa.
Ihana lähteä reissuun, ja skoolata uusi vuosi 2020 tervetulleeksi maailmalla.
Niin mielelläni luovutan tämän vuoden menneisyyteen ja toivon sydämestäni parempaa, valoisampaa seuraavaa vuotta.
Pikkulikat saavat reissumme ajan olla kotona, meille tulee taas ihana sisarenipoika asumaan reissumme ajaksi.
Niin. Tarkoitan siis heitä, jokaisen blogipostini lopussa esiintyviä pikkulikkojamme.
Hilkka ja Kerttu päikkäreillä. Tästäpä mallia joulunpyhiin.
Välillä voi nousta ja syödä hyvää!