Hernekeitto uunissa

Hernekeittoa ja kuohuviiniä. Siinä on Herra Ässän ja minun illallinen tänään. Torstai on toivoa ja kuplia, näemmä kaikin tavoin, täynnä :-)
Toivoa keväästä ilmassa. Eilen oli jo niin keväinen fiilis, tänäänkin, vaan aurinko jos enempi pilkahtelisi, saattaisi enemmän olla keväisiä ajatuksia. Valoa ja iloa, siltä kevät minusta kuulostaa. Ja sitä minä nyt kaipaan!

Hernekeittoa ja kuohuvaa.
Ihanan juhlavaa ja ihanan höpsöä. Hernekeitosta sukeutui kelpo edustusillallinen kuohuvalla. Ajattelin että juhlitaan arkea ja kotiruokaa.
Tilasin ensin samppanjaa, että Herra Ässä töistä tullessaan toisi. Kotimatkalla poikkeaisi ostoilla. Sitten ajattelin, että kyllä me ostetaan cavaa. Koska ikävä Espanjaan.

Olemme nyt olleet reilun viikon reissun jälkeen kotona, ja syömme toista kertaa hernekeittoa. Kun tulimme kotiin matkalta, kysyin Herra Ässältä mitä hän haluaa kotona ekana syödä. "Hernekeittoa", vastasi hän. Siitä on vissiin tullut sellainen vakkari kotiinpaluun ruoka. Taannoin söimme pitkän Amerikka-tourneen jälkeen myös hernekeittoa ja joimme samppanjaa. Silloin oli kyllä hääpäivämme. Tänään on tavallinen torstai, mutta lasillinen, kaks kuohuvaa passaa aina.
Kippis kotiruualle!

Ens viikolla on laskiaistiistai, eikä vissiin sitten laskiaista ilman hernekeittoa, koska minäkin perinteeseen tartuin.
Minun hernekeitto muhisteli uunissa. Monta tuntia. Ja on niin simppeli kuin olla ja saattaa.
Herneitä, savukylkeä, suolaa, meiramia ja vettä. Siinä se.

Hernekeitto ei ole kaunista ruokaa. Enkä halunnut sinappisydämellä keittoa kaunistaa koittaa. Tuumailin. Jos ei kuohuviini ja vaaleanpunaiset tulppaanit auta, kaunistukseen, ei sitten mikään. Kaikkiaan aika moni asia paranee ja kaunistuu, kuohuvalla ja kimpulla ihania tulppaaneisia!

Laitoin hernekeiton uuniin muhistelemaan, ihan huvikseni halusin sen kokeilla. Leivinuuni olisi ihana just tällaiseen haudutteluun. Vaan ihan taviksessakin, uunissa, keitto valmistui. Ja onhan se hyvää!
Lueskelin netistä hernekeitosta, ja nytpäs koklasin yhtä lukemaani vinkkiä. En kaatanut herneiden liotusvettä pois, vaan kaadoin sen ja herneet pataan ja eikun uuniin. Tämä kikka kuulemma jeesailee siihen ettei hernekeitto niin kovasti pistäisi vatsaa pörrimään.
Illalla ja huomenna meillä ollaan tässä asiassa viisaampia, kun tutkimustulokset selviävät.


Hernekeitto uunissa 

500g herneitä
1 kg porsaan savupotkaa tai 250g porsaan savukylkeä pilkottuna
1/4 ruukku tuoretta meiramia / 1rkl kuivattua meiramia
3 l vettä
2 tl suolaa

Liota herneitä runsaassa vedessä ( 2 l) yön yli. Laita herneet ja liotusvesi pataan. Lisää savupotka pataan, jos käytät savukylkeä, lisää se myöhemmin vasta.
Hienonna meirami ja lisää pataan sekin. Mausta suolalla. Sekoita.

Laita uuni lämpenemään 150 asteeseen ja laita pata uuniin.
Anna padan hautua n. 6h. Lisää välillä tarvittaessa vettä ( minä lisäsin yhteensä 1 l vettä valmistusvaiheessa)

Nosta valmis hernekeitto pöytään.
Syömään!
Tarjoile kuohuviinin kera <3

Me on käyty pikkulikkojen, mäyrinkäisneitien, kanssa lääkärissä. Lisää keikkaa tulossa. Tsekkailaan vähän vointia, arvoja ja sellaista. Koitan kovasti olla reippaana, etten huolehtisi ja murehtisi. Mutta väkisin se kuitenkin puskee päälle. Huoli. Onneks ollaan hyvässä hoidossa ja asiat selkiytyy tässä kyllä. Toivon ja uskon <3
Likat on onneksi hyvinvoivia, kaikki heillä sinänsä hyvin. Iloisia ja reippaita, ja mitenkään ei huomaa, että jotain häikkää. Mutta ennen kuin huomaa, jos niikseen, hyvä tarkistella. En jaksa ja halua tässä sen syvemmin tähän asiaa pureutua, mutta sellaista pientä huolta tässä kuitenkin ilmassa.
Siksikin kuohuviini torstai-iltana sallitaan, piristystä ja hyvää mieltä ei koskaan voi olla liikaa!

Viime lauantaina imuroidessa mun selkä sanoi poks ja naks. Lääkäriinhän sitä oli tuupattava, kun meinasi olla haaste liikkua ja olla.
Iskias oli diagnoosi ja tämä viikko otettu rauhallisemmin, kaikkiaan. Herra Ässä lenkitellyt likkoja ja minä touhunnut hyvin vähän, mutta esimerkiksi hernekeittoa uunissa kyllä valmistin :-)

Lääkäri määräsi köllimään, ja arvaattehan ketkä kaksi lakanapantteria sain seuraani. Jepsistä, arvasitte. Kerttu ja Hilkka.