Sloppy Joe -jauhelihakastike

Sloppy Joe -hampurilaiset on aika mahtis ruoka.
Tänään näet mennään, loman jälkeisissä tunnelmissa, helppotekoisella ruualla. Ostin hampurilaissämpyliäiset kaupasta. Itse tein Sloppy Joe-kastikkeen :-)

Täällä pyristellään arkeen loman jälkeen. Toisin sanoen aikaerorasitusta ilmassa. Kaikkiaan muutenkin kun arkiset askareet ovat taas edessä, on sellaista loman perään haikeutta jonkin verran. Toisaalta tykkään kovasti meidän perheen arkielämästä, siihen on helppo taas solahtaa. Ja entäpä se, että meidän pikkuiset likat on taas sylissäni, kainalossani ja saan heidän kanssaan touhuilla.
Eli hyvähän tämä näin, tervetuloa arki <3
Ja tervetuloa sulle, mun seuraan <3

Sloppy Joe on meidän ruokalistalle löytynyt Amerikasta. Siellä tähän mainioon jauhelihakastikkeeseen tutustuin ja ihastuin. Luin alkuperästä sellaista, että 1930 olisi Iowassa asunut kokki, Joe,  tehnyt uuden aluevaltauksen ja tarjosi jauhelihakastiketta hampurilaissämpylän välissä.
Mainio kekkaus Joelta, tuumaan!
Hampurilaisen väliin ei tule mitään muuta kuin jauhelikastiketta ( ja salaattia, ainakin Rouva Ässän versiossa siis) joten kastikkeen pitää olla maukas ja mehevä.

SLOPPY JOE -hampurilaiset (4:lle)

3 valkosipulinkynttä
halutessasi 1 sipuli
1 punainen paprika
2 rkl ruokosokeria ( ruskeaa sokeria)
3 tl chilijauhetta
3 rkl ketsuppia
3 rkl soijakstiketta
mustapippuria
suolaa
öljyä
400g naudan jauhelihaa
1 dl lihalientä fondista eli 1 desiin vettä 1 tl fondia

Kuori ja leikkaa (sipuli ja) valkosipuli pieneksi.
Halkaise paprika, poista siemenet ja valkoiset kohdat, kuutioi.
Laita paistinpannu hellan höökille kuumenemaan, laita pannulle öljyä ja paista jauheliha. Lisää (sipuli,) valkosipuli, paprikat ja chilijauhe.
Jatka paistamista kunnes sipuli on pehmennyt. Lisää kaikki loput ainekset pannuun, sekoita.
Hiljennä hellan höökiä ja anna hautua n. 20 minuuttia.
Maista kastiketta ja lisää ketsuppia, jos kastike kaipaa makeutta.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen.
Puolita sämpylät ja paahda niitä uunissa leikkupinnat ylöspäin kunnes pinta alkaa saada väriä.
Leivänpaahdin on myös oiva valinta, ja nopeampi.

Täytä sämpylät kastikkeella, jota saa olla ylitsevuotavan runsaasti. Päälle vielä tujaus salaattia, ja sitten syömään!

Olihan meillä taas melkoinen loman aloitus. Huh! Tuntuu, että se on aina näin, joku meistä sairastuu just ennen lomaa.
Kolme päivää ennen matkalle lähtöä meidän pikkulikat, mäyrinkäisneidit sairastuivat. Molemmat. Yhtä aikaa. Heidän symbioosinsa on uskomaton!

Eläinlääkäristä saimme apua, lääkityksen ja hoito-ohjeet. Se asia on siis hoidossa, ja sitten piti järjestellä huolesta soikeana jatkoja. Ei ollut lomalle lähtö kyllä mielessä. Miten ihmeessä pystyn jättämään likat ja lähtemään itse reissuun.

Likoille oli varattu hotelli PetVillasta, Sastamalasta.
Mutta tuumailimme, että parempi se olisi likkojen kotona saada olla. Järjestelimme asioita.

Soitin PetVillaan ja en vaan voi kyllin kehua heitä! Itkua tuherrellen soittelin, loppupuhelussa jo hymyn kuuli äänestä. Maailmasta ihanin asenne heillä, peruimme hotelliloman likoilta. Tuumimme yhdessä, että niin tehdään mikä likoille paras! Todellista eläinrakkautta, sanon minä.
Saimme sitten järjestymään likoille kotihoidon.
Minulla on maailman ihanin sisar ja hänellä maailman ihanin poika Kalle. He lupasivat hoitaa likkoja. Kalle tulisi meille asumaan. Tämä juttu jo helpotti mieltä, likat olisi hyvässä huomassa.

Ihan maailman parhaimmissa tunnelmissa ei siis loma alkanut ja kyllä mulla meni 3 ensimmäistä päivää huolehtiessa, murehtiessa.
Sisareni kuitenkin rauhoitteli että kaikki on hyvin, likat ja Kalle viihtyy hyvin ja heillä kaikki kunnossa.
Päätin sitten että nyt lomamoodi päälle ja onnistuin.

Meillä oli kiva ja hyvä loma. Teimme rannalla pitkiä kävelylenkkejä aamuisin.
Minä pulikoin puulissa, vesijuoksin ilman vyötä minkä matalassa altaassa pystyin, vesijumppasin tai muuten vaan kelluin ja nautin. Luimme ja kuuntelimme kirjoja. Lepäsimme ja nautimme olosta.
Kotiinpalatessa tuumimme, että tuntuu että olimme reissussa kauan. Silloin on onnistunut loma!

Nyt sitten kun tänään avasin työkoneen, huokailutti. Mutta sitten mietin, että se koneen avaaminen mahdollistaa meidän seuraavan matkan, ja seuraavan matkan.... niin johan ihan livakkaan tämä akka sai koneen auki ja työmoodin päälle.

Ai niin, vielä on postittamatta ruokajuttuja Ateenastakin (pitää ryhdistäytyä!), ja nyt postilistalle nousi taas yksi ihana ruoka. Dominikaanisessa maisteltu ihana lihaperunasoselaatikko, josta ihan ehdottomasti teen ohjeen ja postia pistän siitä sulle!

Perinteisesti loppuun kuva meidän pikkulikoista, Kerttu ja Hilkka