Suppilovahvero-chorizopasta


Sienipasta, Sieni-makkarapasta, Suppispasta, Suppis-chorizopasta, mitä näitä nyt on, nimiä tälle Suppilovahvero-chorizopastalle. 

Lasillinen punaviiniä. Maukas ja mausteinen pasta lautaselle. Kävelen olohuoneeseen. Sohvanurkkaan. Lautanen syliin. Kippistys Herra Ässän kanssa. Hyvää viikonloppua meille! 

Tämä pasta on "yhdellä aterimella sohvalla"-ruoka. Villasukat jalassa, huopa harteilla, jalat sohvalla, lautanen kädessä, ja punkku kädenojennuksen päässä sohvapöydällä. Ai että, ai että mä tykkään! Miten ihanan mausteinen, lämmin, lohdullisen hyvä ruoka tähän harmaaseen sateiseen päivään. 

Ihanaa, niin ihanaa, että on perjantai! En osaa päättää onko viikon paras päivä, paras hetki perjantain ilta vaiko lauantain aamu. Mutta sen osaan päättää, että tästä pastasta tykkään! Aika vahvasti olen tässä syksyssä, oikeastaan koko tämän kummallisen ja apeavireisen vuoden, hakenut mielihyvää ruuasta. Rakastan kokata ja rakastan syödä. Rakastan viiniä, ja rakastan sitä että istutaan iltaa. Syödään hyvin ja ollaan hyvin. 

Jaan tämän mausteisen ja lohdullisen, tavattoman ihanan pastaohjeeni nyt sulle <3 


Suppilovahvero-chorizopasta / neljälle 

5 dl pennepastaa (kuivana)

n. 2,5 dl suppilovahveroita, joista haudutettu nesteet pois

1 yksikyntinen valkosipuli

1 pkt chorizoa, mieluiten raakamakkaraa, mutta muukin käy

2 rkl oliiviöljyä

1 dl punaviiniä

1 prk säilöttyjä kirsikkatomaatteja

2 tl sokeria tai hunajaa

tuoretta timjamia

mustapippuria myllystä

parmesaania raasteena

Laita pastat kiehumaan ja lisää keitinveteen suolaa. Älä keitä pastaa kuin hetken ajan. 

Kuori valkosipulinkynsi ja leikkaa se neljään osaan. Pilko chorizot pieniksi paloiksi, jos et ole ostanut raakamakkaraa. Kuumenna öljy paistinpannulla liedellä ja paista suppilovahveroita kuumalla pannulla. Purista chorizot (raakamakkara) kuoristaan pannulle ja pilko pieniksi lastalla tai lisää pilkotut chorizopalat paistumaan. Purista joukkoon valkosipuli ja kääntele seosta hetken ajan. Kaada pannulle punaviini ja anna sen kiehahtaa. Alenna lieden lämpöä, eli hellan höökiä kuten tapaan sanoa. Lisää sitten kirsikkatomaatit. Pienennä niitä lastalla, sekoittele. Mausta sokerilla, timjamilla ja mustapippurilla. Kaada pastasta keitinvesi pois ja lisää pastat pannulle kastikkeen joukkoon. Sekoita. Anna muhistella hetken ajan liedellä. Riivi päälle tuoretta timjamia ja raasta parmesaania. 

Syömään! 



Olen tässä tehnyt apeana luopumistyötä ajatuksesta, että me matkustettais tänä vuonna Espanjaan. Alkaahan tässä näyttämään siltä, että ei me haluta lähteä. Koronan voimme saada Suomestakin. Se ei ole syy, että luulisimme että korona hyppää niskaan helpommin ulkomailta. Vaan yksinkertaisesti syy on se, ettei nyt loma ulkomailla ole hauska, vapaa ja kiva. Vapaus on ehkä se isoin määrittelijä, sen menettäminen. En minä tässä ajassa koe että lomalla on kivaa, vapaus mennä ja touhuilla, koska nyt on pandemia-aika. Toisekseen sekin, että tottahan pelkään koronaakin, ja jos sairastun, mielummin Suomessa. Jossa saan olla omassa kodissa tai saan hoitoa omalla äidinkielellä. Kun on poikkeuksellista aikaa, koti on ihan paras paikka. 

Huomaan toivovani että kiitäisipä aika nyt nopskaan vaikka puoli vuotta ja kunpa sitten olisi paremmin. Monikin asia. Tämä on ollut tahmea vuosi. Paljon hyvää ja mukavaa, mutta paljon myös tahmassa rämpimistä, luopumista ja pelkoa, että millaista tulevaa kohti tässä mennään. Kaikkiaan. Jos näistä suuremmista ympyröistä ja pohdinnoista nyt laskeudun tähän omaan kuplaani, niin tiedän mitä kohti tänä viikonloppuna mennään. Kohti kuusiaidan leikkausta, lehtien haravoimista ja puhaltamista eli pihahommia. Ohjelmaan kuuluu luonnollisesti myös mäyrinkäisneitien kanssa touhuilut. Mehän ostaa täräytettiin, netistä tilattiin, likoille kärri mun pyöräni perään. Likat tykkäs kärristään heti ja ollaan jo käyty ajeluilla. 


Saattaa olla, että kurvaillaan ajelulle nytkin viikonloppuna. Hihnuskat matkassa. Pyörät parkkiin ja mennään kävellenkin uusissa maisemissa lenkki. Uusia hajuja, uusia tuulia, hyvää mieltä ja hyvää oloa. Ei pössömpää siis, ei pössömpää. 
Laitan vielä kuvaa lisää likoista, vaikka kärrikuvan jo laitoinkin. 
Hilkka on ekassa kuvassa, mammistelee sohvalla, ihanien Marimekon huopien alla ja päällä. Tokassa kuvassa huilailee sitten tietysti Kerttu. Vallan on rentoa menoa. Vallan on! 





Kommentit

Instagram

Suositut postaukset