Kasarilasagne - laiskan kokin unelmaruoka!

Saanko esitellä; Kassu-Lasse eli Kasarilasagne suoraan Rouva Ässän köökkisestä!  Laiska kokki on onnellinen, kun ruuanlaitto on helppoa ja nopeaa. Kasarilasagne valmistuu n. 30-40 minuutissa! Voiko lasagnen tekeminen enää olla helpompaa.
Kasarilasagne muovautui tuttavallisesti nimelle Kassu-Lasse puheessamme. Se on ollut kaverimme jo muutaman vuoden.
Huomaan, että nostalgisoin nyt jatkuvasti. Tämäkin ruoka on sellainen joka nousi tekoseen muistoista. Viime postissa muistelin menneitä. Niin teen tässäkin postissa.

Ja muuten tähän kohtaan välihuutelu, olen tässä funtsinut, että kokeilen postitella vähän useammin nyt jatkossa. Ja saatanpa muuttaa postipäivääkin tässä syksyn saatossa.

Katselin iPadilta valokuvia. Matkakuumeessa.... Syyskuulta 2014 oli kuvavirrassa kuvia lasagnesta. Espanjassa kokkailin. Silloin syntyi idea tähän helppoon kasarilasagneen. Vahinkohan se oikeasti oli. Se idea. Mutta maukas vahinko! Keitin lasagnelevyjä tehdäkseni niistä täytettyjä, isoja pastaputkia. Se ei ihan mennyt putkeen ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta ässiä kun aina on tällä rouvaskaisella hihoissa, syntyi jotain ihan muuta.
Tällaisesta siis lähti Kasarilasagne Ässä-perheen ruokana:

Käytin tuolloin epäonnisen pastaputkikokkailun sijaan esikeitetyt lasagnelevyt tuohon tapaan kuin tässä yllä olevassa kuvassa. Siitä muokkautui sitten ajatus että entä jos kippaisin kaikki ainekset samaan kasariin. Jo kokkausvaiheessa. Hellalla kun oli kattilassa tomaattikastike jossa jauhelihaa, ja toisessa kattilassa pastalevyjä keitettyinä. Niinpä seuraavan kerran touhusin yhden kasarin taktiikalla ja tulos on tässä:

Kaunistahan kasarilasagne ei ole, mutta hyvää on! Sen niin vaan lupaan! Ja mikä hauskinta, Kassu-Lassea voi varioida sen mukaan mitä kaapissa on, juuston suhteen meinaan. Viimeksi laitoin vuohenjuustoa, sitä edellisen kerran fetaa. Tokihan sitten tullaan syvälliseen pohdintaa onko kyseessä enää lasagne. Minusta on. Kun lasagnena kokkaan, lasagnena syön :-)
Kasarilasagnessa kerma korvaa valkokastikkeen. Muutenhan tämä ei olisi laiskan kokin lasagne, jos erikseen jotain pitäisi touhuamaan ryhtyä. Yhden kasarin taktiikalla!

Kasarilasagne ( neljälle) 

400g jauhelihaa
(halutessasi sipulia)
tilkka öljyä
1 prk (n.4 dl) paseerattua tomaattia
4-5 dl vettä (lisää vettä jos tarpeen)
2 tl kuivattua basilikaa
2 valkosipulinkynttä
2 rkl hunajaa
0,5 dl valko- tai punaviiniä ( ei pakollinen, voit korvata 2rkl:lla viinietikkaa)
1/2 tl suolaa
mustapippuria
12 lasagnelevyä
1,5 dl kermaa
2 dl mozzarellaraastetta
1 pallo mozzarellaa
tuoretta orgeganoa tai basilikaa

Laita kasari hellan höökille, ja paista jauheliha (ja pilpottu sipuli) tilkassa öljyä. Lisää kasariin vesi ja paseerattua tomaattia purkillinen. Kuori valkosipulin kynnet ja purista kasariin. Lisää kuivattu basilika, hunaja ja viini. Ripsauta joukkoon suolaa, mustapippuria ja sekoita. Kuumenna ja anna kiehahtaa. Taita lasagnelevyt kahteen osaan, ne kypsyvät nopeammin. Lisää ne kasariin yksi kerrallaan ja sekoittele jotta lasagnelevyt ei tartu toisiinsa.
Anna kastikkeen kasarissaan muhistella möhistellä n. 25 minuuttia, kunnes lasagnelevyt ovat kypsiä.
Lisää kerma, sekoita. Anna kasarin olla hellan höökillä vielä hetken, jotta kerma kuumenee tarpeeksi. Lisää viimeisenä mozzarellaraaste ja pyöräytä kerran, pari kauhalla vielä, että juustoraaste leviää ja sulaa.
Annostele annokset lautasille, revi jokaiselle palanen, kaksi mozzarellaa pallosta ja ripottele tuoretta basilikaa tai oreganoa. Mustapippistäkin voit ripsauttaa.

Ässä-vinkiksi: toissa kerralla turautin kasariin ketsuppia 1dl:n verran, eikä turautuksen tulos ollut hullumpi lainkaan

Meillä oli Herra Ässän kanssa tässä yhteinen nimipäivä, sukunimemme mukaan. Olen tehnyt siitä meille perinteen, juhlistamme aina nimppareita. Perinteen mukaan teemme myös aina itse likööriä tai muuta juomaa. Tänä vuonna se oli Louhisaaren juomaa. Mustaherukan lehdistä tehtyä mehua, jonka terästimme vodkalla. Hömpsyilimme juominemme viime viikonloppuna ulkona, mäyrinkäisneitien kanssa olimme leikkimässä. Frisbeetä ja palloja heiteltiin, juostiin ja touhuttiin. Samalla siinä skoolasimme ja ajatus oli, että pikkulikat olisivat siellä taustalla olleet, kuvaan tulleet. Vaan omat touhut heitä kiinnosti enempi, kuin posettaa mihinkään juomakuvaan. Joten kippisteltiin ja kuvan nappasin ilman likkoja.

Ollaan naurettu meidän Kerttua. Miten hassu pieni likka hän onkaan.
Hilkalla on ollut närästysvaivaa, ja sitä hoidettu sitten Antepsinilla, joka liukenee vesitilkkaan hyvin. Ollaan sitä yötä vasten annettu, ruutalla, koska se niin kätevä. Hilkka on tavanomaisesti ollut hyvä lääkkeenottaja, nätisti ottanut, myös ruutasta. Vaan nyt pienesti temppua. On niin kiltti, että ottaa kyllä. Pitänyt vaan koukutella ensin. No kas, kun toinen saa jotain, on se Kertusta sietämätöntä. Ei pieni ymmärrä ettei hyvää saa. Kerttupa puolestaan tavanomaisesti ei lainkaan ruuttaa siedä, karkaa kun sen näkee. Herra Ässä kokeili sitten mitä sanoo Kerttu ruutasta nyt. Hän kun aina seurasi kun Hilkalle annettiin ja vaikutti että koki että ilman jäi. Kerttupa on niin hölmöinen, hassuinen, että nytpä oikein maailmasta näteimmin otti vettä ruutasta. Oikein istahti ja kellahti ja avasi suutaan hän. Niin vaan naurettiin tätä hommaa. On se, on se melkoinen tapaus tuo Kerttu. Omanlaisensa. Mutta niin vaan on tuo Hilkkakin, omanlaisensa hänkin. Ja niin rakkaita!

Ps. niin se matkakuume.... se ei ota laantuakseen. Ei vaikka kuinka lääkitsen suunnittelemalla joulukuun matkaa. Ja päätän olla järkevä. Syksyyn tekee minireissua mieli. Aina ja vaan. Eikä lainkaan helppaa se, että katselen matkakuvia. Tässä olla riekun Roomassa, tammikuussa 2015

Kuva: Jani Samuli