Sinappinen nakkipekonipasta - lohturuokaa parhaimmillaan

Olin eilen tekemässä nakkipastaa, Herra Ässän lempparia, kun muistin ruuan, jota en ole tehnyt pitkään aikaan. Muistelin menneitä. Mietin miten aikanani innostuin ruuanlaitosta, ja mitä kaikkea polkuuni ja matkaani kotikokiksi onkaan mahtunut. Hyviä ja vähemmän hyviä muistoja.
Muistin ihanan sinappisen pekonikastikkeen, yksi aiemmista bravuureistani! Tämä ohje tuli elämääni sanoisinko noin 23 vuotta sitten, ja kaikki alkoi uuniperunan täytteestä. Silloinen esimieheni oli tehnyt uuniperunoille ihanaa täytettä, jutteli siitä töissä. Minä nappasin idean ja kokkasin kastikkeen pastalle. Koska tämä pasta on nopea tehdä, helppo ja huokea, kokkailin tätä usein. Mutta nyt on taukoa tullut jo reilu 10 vuotta. Tämä on sellainen oikein ihana kermainen lohturuoka. Ihana istahtaa alas ja nauttia, jokaisesta suupalasta. Ruoka, ihana nautinto! Jos on apea fiilis, huonolla tuulella, tätä pastaa kannattaa kokeilla, edes hetken tällä torjuu synkkyyttä ja apeutta!

Syy miksi en tätä ruokaa enää tee, on rakkaudessa. Elämääni nimittäin kun aikanaan tuli mies, Herra Ässä, joka ei pidä sinapista. Yhtään. Itselläni on vastaavia inhokkeja, kunnioitus sinappi-inhoaan kohtaan on taattu. Sinappi on meidän köökkisessä nounou.
Eilen kuitenkin kokkasin itselleni tätä vanhaa, ihanaa ja niin hyvää pastaa. Löysin kuin löysinkin jääkaapista sinappia. Hetken ajattelin, etä tuskin sitä on, mutta löytyi!
Tein Herralle Ässälle oman version, ilman sinappia.

Tätä ruokaa ei voi mitenkään sanoa kevyeksi, joten pömpötin likkojen kanssa aamusta piiiiiitkän lenkin ja jumppasinkin kotona hiki päässä, jotta hetki huulilla ei olisi vuosia vyötäröllä :-D

Rouva Ässän sinappinen nakkipekonipasta (4 annosta)

6 dl pennepastaa
voita
1 pkt pekonia
4 pitkää nakkia ( ja jos jääkaapissa on kinkkua, suikaloi niitäkin joukkoon, sopii hyvin)
2 rkl sinappia
2 dl kermaa
1 prk ranskankermaa
mustapippuria
tuoretta oreganoa
parmesanjuustoa raasteena

Laita pasta kiehumaan suolalla maustettuun veteen. Keitä kypsäksi tai lähes kypsäksi; al dente.
Saksi nakit ja pekoni viipaleiksi ja laita voita paistinpannulle. Paista pekonit kypsiksi ja nakkeihin kaunis pinta. Lisää sitten sinappi ja kerma. Sekoittele. Hiljennä hellan höökiä ja anna kastikkeen muhittautua, keittyä hippasen kasaan.
Valuta pastakattilasta vesi pois.
Lisää kastikkeeseen ranskankerma ja sekoita se nopeasti kastikkeen joukkoon. Kaada heti pastan päälle kattilaan. Sekoita.
Ripsaus mustapippuria, ja tuoretta oreganoa.
Tarjoile heti <3

Herra Ässä tuumaili pastan olevan ihanaa, ilman sinappia, reilulla kasalla raastettua parmesaania. Se on kyllä aivan totta; parmesaanilla ja mustapippurilla maustettu pasta oli sekin ihanaa. Kävin vieraissa Herra Ässän lautasella <3

Ilahduin kovasti paljon, kun katselin blogini lukijamääriä. Moni on löytänyt blogiini. Ilolla täyttyi mieleni ja sain niin hyvää fiilistä! Kiitos <3
Tämä kun on rakas harrastus, iloitsen kun juttujani luetaan ja toivottavasti ohjeitani kokkaillaan!
Olen varannut yhden viikonlopun tässä lähitulevassa ja muutan blogin pohjaa, ulkoasua. Haaveilen uudesta "kansikuvasta" ja ilmeestä. Herra Ässän kanssa aiotaan sitä toteuttaa ja touhuta. Ihana, kiltti Herra Ässä! Toivon että saamme haaveeni toteutettua, Herra Ässä jo tuumasi että hikeä pukkaa etukäteen :-D. Tässä on muuten pian juhlapäivä. Rouva Ässä on kokkaillut Kotiliedellä kohta vuoden!

Meillä podetaan myös matkakuumetta. Tai minä poden enemmän.... Ollaan sovittu nyt, että ollaan ( lue: minä olen) järkeviä ja emme lähde syksyllä reissuun. Mutta, kun.... haluaisin. Tiedän että olisi nyt järkevää keskittyä joulukuun matkaan ja kyllä se reissu sieltä tulee.... kohta ollaan jo syyskuun puolella!
Ans katsoa nyt... ainakin kerran viikkoon laitan Herra Ässälle töihin viestiä aihetunnisteella #enjaksaenkähaluaollajärkevä ja piinaan häntä erilaisilla perusteilla miksi meidän pitää nyt syksyllä tehdä minimatka. Vehlaan netissä ja katselen matka-asioita. Voisin nyt oikeasti keskittyä joulukuun matkaan ja miettiä ohjelmaa San Franciscoon ja Havaijille. Mutta ei, minä se pyörin keski-Euroopassa! Ai että, välillä tuskastun itseeni itsekin, mutta en vaan osaa hillitä ja päästän itseni valloilleen vaan :-D

Meillä olisi likoille, mäyrinkäis-mamsseleillekin hoitaja sovittuna, että senkin puolesta olisi helppous ja vapaus lähteä lokakuussa minireissuun. Tästäpä siis "mäyrinkäis"-sillan kautta likkoihin.
Eilen istuskelin terassilla ja katselin näitä kahta. Satoi vettä, ja likat istuskelivat rinnakkain terassin ovella, katselivat ulos ja nusuttelivat ilmaa. Siinä sitten yhdessä tuumin lähtivät, rinta rinnan ulos, kuljeskelivat ja kirmailivat kimpassa juosten nurmikolla, sade ei haitannut. Ihana oli siskon kanssa leikkiä, touhuta. Sydän ihan pakahtuu, kun näitä kahta ja heidän touhujaan seuraa. On meillä vaan ihanat likat; Hilkka ja Kerttu.

Leppoisin tunnelmin ja on hyvä päättää tarinat tällä kertaa.
Voikaa hyvin!
Rakkaudella,
Rouva Ässä